en jaksaisi odottaa
Olen miettinyt pitkään nimimerkkiä, sen suojissa kirjoittamista, kuten on tapana sanoa. Alunperin päädyin nimimerkkiin töihin liittyvistä syistä, sittemmin olen miettinyt sen tarpeellisuutta usein, kun aloitin tämän uuden blogin olin jo vähällä vaihtaa omaan nimeeni mutta sitten en kuitenkaan tehnyt niin, en tiedä miksi. Nyt tuntuisi oudolta vaihtaa, olen ollut täällä Mimmi jo niin pitkään, mutta houkuttelisi kyllä.
Nimimerkki tuntuu jotenkin höpsöltä ja vähän lapselliselta, se voi kyllä johtua siitäkin että se on lapsuuteni lempinimi, jotkut sukulaiset käyttävät sitä vieläkin, erityisesti yksi serkku joka puolestaan on minulle Gösta vaikka sillä ei ole mitään tekemistä hänen oikean nimensä kanssa. Kaksivuotiaani tiesin ihailtavalla varmuudella kuka olen, no tietysti Mimmi neiti Kangas, sanoin kun minulta kysyttiin, ja naapurin sedälle että etkö sinä mittään ossaa tehä yksin kun hän huuteli haravointikaveriksi.
Tietysti voisi ajatella että nimimerkki muistuttaa joka päivä lapsuudesta, sen riemusta, välittömyydestä, vilpittömyydestä, varmuudesta, niin se vähän tekeekin, mutta jos haluaisin iloisen ja riemukkaan nimimerkin, se voisi ihan yhtä hyvin olla vaikka Ruska. Jos minulla olisi ulkomaalaisia ystäviä jotka eivät koskaan ole käyneet Suomessa (ei ole, yhteydenpito moniin on lakannut, moni puolestaan on asunut tai oleskellut täällä pitkään jo aiemmin) en kehottaisi heitä tulemaan tänne keskiyön aurinkoa katsomaan vaan tätä syksyä.
Olen yrittänyt puhua miehelle, että jos me joskus saamme poikalapsen, hänen nimekseen tulisi Ruska, miehestä se on vähän erikoisuuttatavoitteleva ja omituinen nimi, minusta maailman kaunein. Ruskakuvia olisi vaikka kuinka, nämä ovat tältä aamulta, tajusin tänään että on olemassa erilaisia koivunlehtiä. Odotan nyt niin monia asioita, mitään en jaksaisi, lapsi yskii unissaan, herää vuotavaan nenäänsä, on taas karhunpentuna.
Juuri eilen pyöräillessäni mietin, kuinka kaunis nimi Ruska on ja sitäkin, etten ihmettele yhtään, että moni valitsee sen lapselleen. En kyllä muistanut onko se tytön vai pojan nimi. Ajattelin, että tyttöjen kuitenkin, niin kuin kuulemma Aurinkokin. Ja Pilvi ja Tuuli tietenkin.
ReplyDeleteNimimerkillä kirjoittamisesta... Minäkin teen niin. Minusta se on suoja. Siltä, että kaikenlaista pahaakin on tuolla. Täällä netissä. Ja minullakin on niin paljon kuvia blogissani, myös lapsistani ja kodistani, joten jotenkin haluan suojautua. Varsinkin lapsien ja työn takia. Lapsilta en voi kysyä, haluatteko te sitten isoina, että teidän kuvat on olleet netissä jaossa. Teen valintoja heidän puolesta ja haluan jollakin tavalla suojella. Itseä ja muita.
Minusta myös omalla nimellä kirjoittava voi tuntua feikiltä. Ajatellaan vaikka julkkiksia. Kuinka moni niistä aina ihan oikeasti kertoo oikeista omista tunteista. Joskus nimimekin avulla on helpompikin olla aito.
Jatkoitpa Mimminä tai oikealla nimellä, täällä käyn ihailemassa, nytkin niin ihania kuvia.
Niin suloinen tuo sinun punaposkinen karhunpentusi, ja nuo kaksi ylintä kuvaa, hienoja. Voi, Ruska olisi hieno nimi, ja minä sitten jos tytön vielä saisin (ei, ei enää oikeasti), niin varmasti hän olisi Vilja.
ReplyDeleteVoi tiitiäistä aurinkopeiton alla... Suloinen.
ReplyDeleteMiten on, onnistuuko huominen, kun toisen nenä vuotaa?
Minäkin kirjoitan nimimerkillä, tosin puolittaisella, sillä olen oikeasti yhdeltä nimeltäni Ilona. Se on suoja, ehkä vähän hämäyskin. Minusta jokainen saa kirjoittaa juuri sillä nimellä, jolla tuntee olonsa Internetin syövereissä hyväksi ja turvalliseksi.
Joola kirjoitti asiaa. Internet on paikka, johon kerran laitettua sisältöä ei saa koskaan varmuudella pois. Tietynlainen varovaisuus on paikallaan. On paljon hyvää, mutta sitä pahaakin mahtuu aina mukaan, kun on kyse ihmisistä.
Ruska kuulostaa ihanan inspiroivalta nimeltä!
ReplyDeleteYhden nuoren gootinnäköisen kosmologin nimi on Syksy.
Joola kirjoitti oikein hyvin, nyökyttelin hänen sanoilleen.
ReplyDeleteMalla on myös nimimerkki. Yhdessä välissä mietin, että josko vaihtaisin nimen oikeaan nimeeni, mutta sitten tuntui, että se olisi jotenkin liian paljastava, jotenkin tulisi turvaton olo. En tiedä, minkä takia, se vain tuntuu siltä. Mutta toisaalta tuntuu hyvältä ajatella, että täällä minä olen vain Malla.
Ruska on ihan sananakin tosi kaunis ja vielä se merkityksin, on hieno nimi. Meillä ei kyllä myöskään menisi miehelle läpi, hän tykkää niistä selkeistä perinteisistä vanhoista nimistä :)
ReplyDeleteMeillä on Aurinko. Se oli miehen ehdotus. Ruska ja Syksykin on kauniita nimiä. Minusta nuo edellä mainitut luontonimet sopii kyllä yhtälailla tytölle kuin pojallekin.
ReplyDeleteMinä kirjoitin aiemmin nimimerkillä, mutta vaihdoin sitten Jonnaksi. Jotenkin alkoi vaan tuntua siltä, että miksi olisin netissä muulla nimellä. Voisin minä nämä samat asiat kertoa jollekin ihmiselle omalla nimellä kasvotustenkin jos hetki olisi oikea.
Niin kaunista on nyt ollut, aurinkoa ja ruskaa molempia juuri sopivasti.
ReplyDeleteMinullakin Merruli, tai itse asiassa Merru on lapsuuden lempinimiä, mutta hyvin lähellä omaa nimeäni. On oma nimeni välillä kommenttilootassa näkynytkin, kun ulkomaiset blogitutut, jotka syystä tai toisesta tietävät nimeni ovat sitä käyttäneet, mutta sukunimeä en esille laittaisi. Sillä saa jo aivan liikaa kerralla irti ihmisestä tai siitä kenen luulen hänen olevan. Lapsien nimiä käytin teksteissä aluksi, mutta nykyään olen pyrkinyt välttämään niitäkin. Blogini nimen olisin kyllä valmis vaihtamaan, mutta ei ole oikein luovuus kukkinut tuolla saralla. Silloin kun aloitin, oli kaikki suunnittelemani nimet varattuina...
Paranemisia pienelle! Siskollani muistan olleen tuon aurinkopeiton äitiyspakkauksesta, voi kun nykyisessäkin äitiyspakkauksessa olisi villapeitto!
Mimmi, Mimmi - siinä on minusta sellaista tyttömäistä riehakkuutta suorastaan. Nyt kaduttaa että lähetin sinulle postia tällä täällä käyttämälläni nimellä, mutta niin vain kävi enkä muuta edes ajatellut. Höh. Nyt ajattelen, koska kirjoitin kuoreen sinun oikean nimesi, taisi olla epäreilu vaihtokauppa.
ReplyDeleteLiian varovainen ei voi olla, oikeasti ei voi näissä asioissa. Lähinnä siis lapsia ajatellen. Komppaan edellisiä ja toivon karhunpennulle paranemista. Niin ja tiedän yhden Ruska-tytön.
Joola, minä olen aina mieltänyt Ruskan pojan nimeksi, mutta voi tietysti olla että se onkin tyttöjen... Nimimerkki-asioista olen kyllä samaa mieltä, varsinkin kun ajattelee lasta, mutta toisaalta kun omakuvissa tuo naamakin vilahtelee, niin ei tässä kovin piilossa olla...
ReplyDeleteSatu, aloin miettiä heti että miksi me ei tajuttu Viljaa kun mietittiin tytölle nimeä aikoinaan, niin kaunis nimi!
Ilona, tuota juuri mietinkin, tuota sisällön poistamista myöhemmin ja sitä, miten varmuudella ei saa omaa blogiakaan säädetyksi niin etteikö se tarttuisi hakukoneisiin. Omalla nimellä kun löytyy vähän kaikenlaista, mitä ei alunperin edes pitänyt löytyä, esim. yksi artikkeli josta sovittiin julkaistessa, että nettiin tulee niin ettei löydy kirjoittajan nimellä. Mutta kun tekniikka kehittyy ja julkaisuarkisto muuttui, niin kappas, nyt löytyykin...
hippityttö, Syksykin olisi ihana nimi! Täytyy laittaa sille listalle, josta voidaan väitellä. :)
Malla, tiedän mitä tarkoitat, minullakin omalla nimellä kirjoittaminen tuntuisi jotenkin turvattomalta. Mutta nimimerkkikin tuntuu jotenkin harmilliselta nyt, siis tämä nimenomainen nimimerkki, siksi mietin vaihtamista. Tietystihän voisin vain vaihtaa johonkin toiseen nimimerkkiin, tajusin just kun tätä kirjoitan. :)
Sarppu, minun mies ehdottelee pilanpäiten kaikkia näitä 50-luvun hittinimiä joita on meidän vanhempien sukupolvella, mutta tod.näk. mekin päädyttäisiin johonkin todella vanhaan jos asia olisi ajankohtainen.
Jonna, vähän noin minäkin olen ajatellut, että miksi kirjoittaisin nimimerkillä kun kerran kasvotkin on näkyvissä, eikä näissä ajatuksissa mitään kieltämistä ole. Mutta toisaalta tuntuu, että en toivo jokaisen nimelläni googlettavan löytävän tänne, etenkään sitten kun töihinpaluu on taas ajankohtaista.
Merruli, minua mietityttää tuo omalla etunimellä esiintyminen ehkä juuri siksi, että sukunimi on semmoinen yleissana, joten nimelläni googlettaja löytäisi tänne melko varmasti. Tuo aurinkopeitto on minun vanha, siis suoraan 70-luvulta. Saisi olla joku vastaava nykypakkauksessakin.
Ilse, minusta Mimmi kuulostaa vähän pöhköltä, siis jos ajattelen ulkopuolisen silmin, semmoisen joka ei tiedä sen historiaa minulle. Ei haittaa mitä nimeä käyttää maileissa tai posteissa, minulle se on tavallaan kyllä rakaskin nimi, vähän semmoinen hellittelynimi tavallaan.
Minusta Mimmi on hyvä, ja niin olisi varmasti se ihan oikea nimesikin. Minä olen aina ollut huono nimimerkeissä, Olina tuli vahingossa ensimmäisen blogin nimestä, sittemmin olen ollut siitä iloinen, ristimänimelläni kun täällä kirjoittaa niin moni muukin. Asuinpaikkaani en osaisi kirjoittaa suoraan blogiin, vaikka sen voi toki yhtään järkeä käyttäen päätellä, ja pojan etunimeä en kirjoita, vaikka tosiaan en pahastuisi, jos joku minut blogin perusteella tunnistaisi, siellä esitetyt ajatukset ovat kuitenkin ihan omiani ja niiden takana seison.
ReplyDeleteVielä piti sanoa, että Ruska on mielestäni todella kaunis nimi. Minä tykkään sellaisista, suomenkielisistä ja jotenkin merkitystä omaavista. Joskus ajattelin, että tytölle sopisi Inari, mutta meilläkään mies ei oikein lämpene ihan niin konkreettiselle.
ReplyDeleteOlina, minusta sinun nimimerkkisi on yksi parhaista! Enkä muuten osaisi päätellä asuinpaikkaasi, tunnen Suomea niin huonosti. Ei minuakaan haittaa jos minut tunnistetaan, mutta toisaalta en halua kuuluttaa keitä ollaan ja missä sijaitaan liian tarkasti. Inari on myös ihana nimi, se on ollut meilläkin mielessä!
ReplyDelete