kaupunki, kirjat ja minä

Aamulla ei jaksettu lähteä kolmea korttelia kauemmas kotoa. Mietittiin kyllä ajaa bussilla toiselle puolelle kaupunkia kahviloiden perässä, mutta ei jaksettu. Käytiin leikkipuistossa kun odoteltiin että kirjasto ja kirpparit aukeavat, tehtiin kirjastossa löytöjä ja ostettiin sen kahvilasta eväät mukaan, mitä luksusta, ja juotiin aamukahvit Hämeenpuistossa. Tarkastettiin kolme kirppistä ja löydettiin juuri se mitä haettiinkin eikä yhtään enempää, kotimatkalla vielä ruokakaupasta täydennysostokset listan mukaan, kamera unohtuu käsilaukun pohjalle, on niin paljon kaikkea muuta tässä kaupungissa, tällä muutaman korttelin alueella.

Alunperin ei etsitty asuntoa keskustasta, mutta juuri tätä minä täällä rakastan. Kaikki tuo parin korttelin säteellä, tuo valtava kirjasto jonka haluaisi kantaa kassi kerrallaan kotiin, kirppikset, kaupat, puistot, kaupungin kuhina. Kesällä kuitenkin laskettiin väärin, ei tajuttu että opiskelevan miehen kuukausituloihin, siihen ainoan tulon eli opintotuen päälle, lasketaan asumistukea haettaessa lisäksi keskimääräiset kuukausitulot mahdollisten kesätyöansioiden perusteella, että tukea ei saakaan sen perusteella paljonko rahaa on nyt vaan sen paljonko sitä mahdollisesti on tulevaisuudessa, se on järjettömän kuuloista mutta ihan lainmukaista, sanoi täti jolle soitin.

Yhtäkkiä mietitään pitäisikö siis alkaa etsiä asuntoa, neljäkymmentä vuotta uudempaa ja kaksikymmentä neliötä isompaa, vaikka tämä vanha ja nykymittapuun mukaan pieni riittäisi meille ihan hyvin, viihdymme tässä, tunnemme jo naapureita, sisustus on kesken, hyllyjä on tyhjillään, mutta tuntuu niin omalta. Pidän siitä miten valo käy näihin huoneisiin, siitä miten tavaroilla on omia salaisia piilojaan, mihin ne toiset avaimet ovat voineet kadota jo nyt, ajattelen entisiä asukkaita, millaista täällä oli kuusikymmentäluvulla, mietin kellarikomeroa joka ensisilmäyksellä näytti inhorealistisen käsivaralla kuvatun elokuvan pikkuruiselta vankiselliltä. Päätämme pihistellä, yrittää olla tässä, ostaa kirpparilta vain vuorelliset ja oikean kokoiset syyskengät lapselle, lääkärin ehdottaman lääkärisetin joulupakettijemmaan, pikkuruisen auton hiekkalaatikkoleikkehin. Haemme kaupasta kaksi kiloa perunaa, kilon suomalaisia omenoita, kilon ulkomaista päärynää, palaamme kotiin keittämään tattaripuuroa ja ajattelemaan kellaria.

Olen kellarien lumoissa, jatkan Saharan jälkeen Vivi-Annin mukana ruokamatkaa ympäri maailmaa, lähdemme liikkeelle hänen kodistaan 1940-luvulla, siitä miten kellarissa oli laareissa juureksia, lasipurkeissa säilykehedelmiä- ja vihanneksia, itse säilöttyjä, siitä miten joka syksy teurastettiin porsas josta syötiin ihan kaikki. Minun lapsuuden kodissa oli kellari, siellä oli meidän oman maan perunat ja porkkanat ja säilötyt punajuuret purkeissaan ja mehupullot, onkohan ihmisillä tuommoisia kellareita vielä, käytetäänkö niitä, kävisikö meidän kellari tuommoiseksi.

Lukemisen riemu on taas löytynyt, kaikenlaisen lukemisen, lukisin koko ajan jos voisin, tänään Vivi-Annia, huomenna Saision Lokikirjaa, iltaisin ennen nukahtamista Atwoodia, välillä keittokirjoja, löytyisikö jostain joku kiva kikhernelisuke kalalle ja perunoille, neuleoppaita, että miten se kavennus kannattaisi tehdä. Kirjojen maailma on aina ollut minulle tärkeä, muistan vieläkin kun sain oman kirjastokortin ja lainasin aina noin kymmenen lasten- tai nuortenromaania kerralla, laskin enttententtenteelikamentten mistä aloittaisin, missä järjestyksessä ne lukisin.

Nyt ei oikeastaan edes tarvitsisi käydä kirjastossa, omassa hyllyssäkin olisi paljon luettavaa vielä. Niistä löytyy minäkin, se millainen olen, varmasti, jos oikein katsoo ja kurkistelee tarkkaan, takarivitkin. Paljastan teille, jotka ette pääse paikanpäälle katsomaan, Jonna haastoi.

Oletko mies vain nainen? Lives of Girls and Women
Kuvaile itseäsi. Supernaiivi
Kuinka voit? Valon reunalla
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Like the Flowing River
Mihin haluaisit matkustaa? Andien mainingit
Kuvaile parasta ystävääsi. Oman elämänsä sankari, Kultasilmäinen mies
Mikä on lempivärisi? White Teeth
Millainen sää on nyt? Lumen kaipuu
Mikä on paras vuorokauden aika? Keskiyön lapset
Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi? Lopullinen totuus. Kaikesta
Päivän mietelause. Se ei sittenkään pyöri
Millainen parisuhteesi on? Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille
Mitä elämä sinulle merkitsee? Kuolema, rakkaus ja lisälaitteet
Minkä neuvon tahtoisit antaa? Viisaat istuvat varjossa
Miten tahtoisit kuolla? Kuulutetun kuoleman kronikka
Mottosi. Sanon silti.

Mitä sinun hyllysi kertoo sinusta? Entä kotisi? Näitä on niin hauska lukea, että haluaisin haastaa mukaan kaikki, mutta heitän haasteen erityisesti Celialle, jonka pyynnöstä fontti suureni juuri pari pykälää, 14a4:n Hannalle joka on ollut niin hiljainen että tulee välillä ikävä, sekä Liivialle jonka hyllyyn olisi mielenkiintoista kurkistaa. (En tiedä miten suhtaudutte tämmöisiin, ymmärrän jos jätätte tämän tekemättä syystä tai toisesta.)

Laiska lauantai jatkuu kikhernereseptiä etsien, lukien, kaventaen, kaupunkia ja näitä huoneita kuunnellen. Rentouttavaa viikonloppua!