kesäseinä

Oli tyhjä seinä johon kävi kauniisti valo, ja oli vaatehuoneeseen haudattuna juliste lempimaalauksestani, siinä on niin kesä ja kaikki mitä rakastan, sinitaivas, aallot, meri, ja unikoitako ne ovat, niin ainakin kuvittelen mielelläni. Mutta julisteet ovat jotenkin niin äh, melkein tekisi mieli kirjoittaa englanniksi että posteri mutta suomen sanat kunniaan, ja julisteet vähän myös, ovathan ne ihan hyviä kauniita meille joilla ei juuri nyt ole varaa oikeaan taiteeseen (mitä julisteet ovat? mitä oikea taide on? olenko sittenkin vain lukenut liikaa Baudrillardia joskus silloin kun ajattelin itseni erityisen intellektuelliksi?)

Oli sinitarraa mutta ei sopivaa kehystä, ei ollut kolmella kirpputorillakaan joissa kävin eilen oikein mittanauhalla varustettuna, ja oli jonkun muistikirjan välistä tipahtanut lempivalokuvani minusta ja miehestä, se on otettu noin alkukesällä noin vuosi ennen lasta ystäväni kolmikymppisillä yhdellä ravintolalaivalla joka kantoi ystäväni nimeä, juhlilla joilla mies oli yksi niistä harvoista jotka onnistuivat näyttämään tyylikkäiltä juhlahatut päässään, se on jotenkin sydämellinen kuva vaikka teknisesti parempia meistä on paljon, tykkään sen värimaailmasta, kesäillan lämmöstä siinä. Ja sen kuvan takana oli palanen kaksipuoleista teippiäkin, tökkäsin kuvan tuohon julisteen reunaan talteen ettei hukkuisi uudestaan.

Siitä se sitten alkoi, vähän mallailin värejä julisteeseen mutta enimmäkseen vain otin kaikkia kesäsuosikkeja, voihan se jonkun mielestä näyttää sotkuiselta mutta väliaikaiseen kotiin hyvä väliaikaisratkaisu. Ja niin meille tuli kesä seinälle.