Saatiin yllätysvieraita kaukaa pohjoisesta, äkkiä peruttiin kaikki sovitut menot kahdelta päivältä. Tervetulleita he olivat kyllä, mutta en oikein ole yllätysihminen, tykkään suunnitella, siivota ajan kanssa eikä hirveällä hopulla edellisenä iltana, olen siivousinspiraatioihminen, ehdottomasti, kun aloitan alkavat ajatukset rönsyillä, vähän ennen kymmentä hakattiin tauluja seinään vielä, halusin tehdä nekin heti kun tuli mieleen. Yksi aamu leivottiin lapsen kanssa, olisinpa semmoinen joka leipoo varastoon kaiken varalta enkä semmoinen joka syö kaiken heti. Kun vieraat lähtevät, tuntuu kuin olisi jyrätty katujyrällä päältä vaikka on ollut ihan mukavaa, etten jäisi jumiin niihin toisiin, yritän ajatella valoasioita. Näitä esimerkiksi:

Katsella kuinka lapsi pienen alku-ujostelun jälkeen on kiinni mummonsa kyljessä, tahtoo tehdä kaiken tämän kanssa, kuin olisivat aina olleet niin vaikka ovat olleet vähän, parkkeeraa mummon viereen vierashuoneeseen, ilmoittaa nukkuvansa yönsä siellä, lukee rauhassa paikallaan mummon kanssa iltasadun, tahtoo silti sittenkin yöksi äidin viereen.

Saada naistenpäivänä kaupungilta tuliaisiksi kimppu ruusuja, ei sentään mieheltä -- anopilta, joka ei ajattele, että kaikenmoisia riistokapitalistien riistojuhlapäiviä sitä keksitäänkin että saadaan ihmisille taas yksi syy ostaa tavaraa tai kukkia. (Mikä ihana tekosyy olla ostamatta kukkia naiselleen...)

Iloita siitä miten puistossa lapsi leikkii jääkimpaleilla, ne ovat timantteja, kotimatkalla tahtoo kerätä tuulen tuomia oksia kotiin mukaan, kotipihalla vielä luistella vesilätäkössä kuin se olisi oikea luistinrata.

Ja sitten huomata iltapäivällä, paria tuntia myöhemmin, että aurinko lämmittää nyt niin paljon jo, se sama luistinrata on muuttunut virtaavaksi vedeksi, ajatella kevätpuroja ja kaarnalaivoja, miettiä osaisiko vielä tehdä voikukkaseppeleen.

Löytää uusi kaivattu lempikuppi oman kirjahyllyn päältä, mihin tarkoitukseen se alunperin on tehty, sitä en tiedä, mutta se on juuri sopiva maitokahville, ja juuri sopiva käsiini.

Huomata, että vuoden ostolakon aikana on kehittänyt aivan uudenlaisen silmän nähdä mikä oikeasti sopii itselle, silmän jolla välttää hutiostokset, niiltä välttyy ehkä muutenkin sillä olen lakannut tuntemasta hyvää oloa ostaessani, enemmän syyllisyyttä, syyllisyyden sekaista tyytyväisyyttä siitä etten ole lakon jälkeen rynnännyt ostamaan paljon kaikkea, ainoastaan niitä mitkä vuoden aikana kertyivät tarvelistalle, kävelykengät, kesätennarit, leggingsit, semmoiset.

Odottaa ihania vieraita, semmoisia joiden tulosta on sovittu.