vielä Joutilaista vanhemmista

 

Eilisen kirjoitukseni perusteella moni tuntui saaneen Hodgkinsonin kirjasta hirveän negatiivisen kuvan, en tarkoittanut sitä ihan niin, tarkoitin ehkä jotenkin että turhan dogmaattinen ei pitäisi olla, ja että jokainen voi miettiä mikä itselle ja omalle perheelle on parasta. Mutta älkää jättäkö kirjaa lukematta sen vuoksi mitä eilen kirjoitin, siinä on niin hienoja ajatuksia niin paljon, kirjoitan nyt suoria lainauksia, niitä voisi kirjoittaa paljon enemmän kuin tähän mahtuu, ihan suoraan kirjasta siksi ettei käsitystä värittäisi minun lukukokemukseni (vaikka olen kyllä vahvasti tietoinen siitä että joku muu olisi saattanut valita ihan toisenlaiset sitaatit).

Seuraavat ovat siinä järjestyksessä kuin ne kirjassa tulevat, ensimmäinen on kirjan johtava ajatus, sen ensimmäiset lauseet, ja yhdyn niihin täysin.

"Epäterve annos työmoraalia uhkaa tuhota lapsuuden. Työn orjuuttamassa yhteiskunnassa ne vuodet, jotka pitäisi omistaa leikille ja riemulliselle oppimiselle, ovatkin tavoitteiden, kokeiden ja pitkien koulupäivien tukahduttamia. Lasten vapaa-ajan ottaa haltuunsa kaupallisuus."

"Vallalla on harhakäsitys, että lastenhoito on yhtä raatamista. Pidämme perhe-elämää rajoittavana, kiireisenä, työntäyteisenä, uuvuttavana ja kalliina puuhana. Meistä tulee pikku tyrannien kotiorjia. Huokailemme ja valitamme ja toivomme, että rahaa olisi enemmän. Onneksi on kuitenkin olemassa keino, jolla voimme helpottaa omaa taakkaamme ja samalla auttaa lasta tuntemaan, että hänellä on tärkeä tehtävä ja rooli niin kotona kuin laajemminkin yhteiskunnassa. Sanalla "lapsityövoima" on ikävä kaiku ... Nyt on aika unohtaa nämä mielle yhtymät ja panna lapset tekemään töitä kotona. He pitävät siitä!"

"On tärkeä muistaa, että kykenemättömän ihmislajin luominen on teollis-kapitalistisen salajuonen ytimessä. Kykenemättömät ihmiset ovat riippuvaisia muista, ammattilaisista, koneista ja rahasta. Jos ei itse tai perheenä tai yhteisönä osaa tehdä asioita itse, joutuu markkinatalous tyydyttämään tarpeesi. Niinpä palvelemalla lapsia liian paljon tekee heistä tulevaisuudessa hyödykkeistä riippuvaisia aikuisia kakaroita."

"Nykyään meillä on taipumus luoda itsellemme "mieltymysten ja epämieltymysten" runsaus ja kutsua sitä vapaudeksi. Kyseessä on vapaan tahdon käsitteen esineellistäminen. Sen sijaan että käyttäytyisimme vapaan ihmisen tavoin ja tuntisimme olevamme todella elossa, supistamme olemassaolon tuoteluetteloksi: "Mieluista: Red Bull, VW, Simpsonit, Apple Mac, Arcade Fire. Epämieluista: Robinson's Barley Water, Toyota, Ruma Betty, PC:t, Metallica." Lapset oppivat tämän myös. He luulevat ilmaisevansa itsenäisyyttä kiljumalla "Minä INHOAN pastaa"."

 "Äitiys ei ole rooli. Sen ei oikeastaan pitäisi olla kokopäivätyö. Lapset eivät tarvitse niin hirveästi äidin hoivaa. Länsimaissa äitiydestä on tullut kokopäivätyö ... sen jälkeen kun ihmiset ovat alkaneet elää nykyiseen tapaan erillään. ... Kokopäivä-äidin ikävystymisen seuralainen on hänen syyllisyytensä: hän tuntee syyllisyyttä koska ei nauti oman vauvansa, omien lastensta seurasta. Hän tuntee epäonnistuneensa, koska ei nauti äitiydestä. Miten kaukana hän onkaan aikakauslehtien ja televisiomainosten esittämästä ihanneäitiydestä. ... Äitiys on myytti, eikä naista ole luotu yksinään tekemään ostoksia, siivoamaan ja röyhtäyttämään vauvaa aamusta iltaan. Hänen on yhdistettävä äitiys muihin luoviin aktiviteetteihin ja sosiaalisuuteen."

"Jos olet äiti ja lapsen unirytmi tai -vaikeudet aiheuttavat sinulle ongelmia, niin taistele sentimentaalista ehdollistamista vastaan ja pidä tauko. Lähde viikoksi jonnekin. Tapaa ystäviäsi. Juo. Nuku kunnolla. Kyllä lapset pärjäävät. Itse asiassa tauosta on heille hyötyä. Heille tekee hyvää irtautua esiliinan nauhoista. Et ole niin tärkeä kuin luulet: äidin roolia voivat toteuttaa sellaisetkin, jotka eivät ole oikeita äitejä."

"Nykyään emme pelkästään kahlitse lapsia koko päiväksi kouluun vaan sen lisäksi myös autoon koulumatkojen ajaksi ja illalla tietokoneen ja television ääreen. ... Ennen vanhaan lapset valittivat koulupakkoa, kun ulkona paistoi aurinko, ja ryntäsivät saman tien niitylle, kun kello soi. ... Nykyään kellon soidessa huolestunut ja pelokas vanhempi odottaa portilla viedäkseen hemmotellun lapsensa joko johonkin yliorganisoituun "harrastukseen" tai suoraa kotiin, missä hän voikin saman tien kytkeytyä internetin pakkopaitaan. ... Ennen vanhaan kavereiden kanssa puhuminen oli ilmaista."

"Keinotekoinen maailma maksaa maltaita, mutta luonto on ilmainen niin fyysisesti, henkisesti, hengellisesti kuin rahallisestikin. ... Luonto on suuri ja avarakätinen vastakohta ilkeälle ja ahneelle kaupalliselle kulttuurille. Luonto ei maksa mitään. Se huolehtii itse itsestään. ... Luonnon merkitystä joutilaan vanhemman voimavarana ei voi korostaa liikaa."

"Tärkeintä on vapauttaa oma mielensä. Valtio tarjoaa monenlaista kokopäiväistä koulutusta. Vapaudenhaluisen on kysyttävä ensimmäiseksi itseltään yksi suuri kysymys: saako peruskoulussa todellista kasvatusta, vai koulutetaanko lapset vain alistumaan ja valmistautumaan työnantajien voimattomaksi raatajaksi ja rahahuolten painamaksi aikuiseksi?"

"Toinen suuri ongelma on se, että vanhemmat ovat ottaneet leikkikentän haltuunsa. Aivan kuten lasten tv:n suunnittelijoina toimii suuripalkkaisia ammattilaisia, jotka tekevät enemmän tai vähemmän suorasti rahaa ohjelmien tauoilla esitettävillä mainoksilla, myös lasten leikit ovat nykyään aikuisten hallussa. ... Lasten leikit ovat katoamassa, toteaa Postman [amerikkalainen sosiaalikriitikko Neal Postman, kirjan The Disappearance of Childhood kirjoittaja], ja ne ovat korvautuneet "vahvasti organisoiduilla, kalliilla ja aikuisten johtamilla urheilulajeilla ... lasten leikeistä on tullut aikuisten ajanvietettä, kaikki on muuttunut ammattimaiseksi, eikä leikki ole enää aikuisten maailmasta erillinen saareke"."

"Sama juttu musiikin kanssa. Vain ahkerasti harjoittelevat ja erityislahjakkaat jatkavat nykyään musiikin parissa alaluokkien jälkeen. Soittaminen lopetetaan usein lopullisesti, ellei siinä kehitytä todella taitaviksi. ... Koulut tuottavat näköjään aikuisia, joilla on paljon taitoja mutta myös pelkoa. Vallalla on vääristynyt käsitys, jonka mukaan mitään ei kannata tehdä, ellei osaaminen ole huipputasoa. Lopputulos on se, ettei suurin osa meistä tee yhtään mitään. ... Kodeissa pitäisi soittaa musiikkia kaiken päivää, ja käytettävissä pitäisi olla monenlaisia musiikki-instrumentteja."

"Lasten päiviä ei pidä ahtaa täyteen ohjelmaa. Anna heidän elää. Joutilaat vanhemmat pyrkivät yhdistämään kaksi asiaa: nykyisyyden ja tulevaisuuden. On yritettävä nauttia nykyhetkestä ja samalla pitää huolta, että lapsetkin nauttivat siitä. ... Liian monet aktiviteetit tekevät lapset helposti riippuvaisiksi siitä, että ulkoiset auktoriteetit järjestävät heidän jokapäiväisen elämänrytminsä. Aika on ilmaista; lapsille pitäisi suoda mahdollisimman paljon vapaata leikkiaikaa, jotta heidän mielikuvituksensa ja itseluottamuksensa kehittyisivät vahvoiksi."

"Kun talossa on eläimiä, uljas uusi maailma [viittaus Aldous Huxleyyn, joka varoittelee vuoden 1932 romaanissaan hyvinkin nykymaailman kaltaisesta steriilistä muovimaailmasta] pysyy loitolla. Niin aikuiset kuin lapsetkin näkevät luonnon realiteetit kaikkine sotkuineen, kaikki elämän ja kuoleman tosiasiat. Eläimet tuovat perhe-elämään iloa ja huvia, ne kehittävät lapsissa myötätuntoa ja suovat meille kaikille yhteyden luontoon."

"Lapset pyörivät mielellään verstaassa. Myös isälle se on nautinnollista ja samalla opettavaista. ... Lastenhoitoa käsittelevissä televisio-ohjelmissa meitä kehotetaan varaamaan joka päivä puoli tuntia "leikkiäksemme" lastemme kanssa, mutta on suunnattomasti parempi, jos työ, leikki ja lastenhoito sulautuvat yhteen yhdeksi onnelliseksi ja tasapainoiseksi kokonaisuudeksi."

(Kaikki sitaatit Tom Hodgkinsonin kirjasta Joutilaat vanhemmat, Basam Books 2009. Suomennos Mirja Muurinen.)