maaliskuun ensimmäinen
On siis kevät, ja asiaankuuluva kevätflunssa tietysti, pukeudutaan lämpimästi ja mukavasti, lapselle rennonpehmeää ja minulle neuletta ja villaa, lapsi tuo jalkaani villasukat ettei äitiä palelisi, itselleen tahtoo kuitenkin collegehousujen pariksi uudet (kaapista siivotessa löytyneet) kesäkengät, todellinen tyylikuningatar. Ei meillä muutenkaan sesonkien mukaan eletä, minä katselen lempineulekuviani ja etsin ohjetta ensi syksyn takkiin, ihan niin kuin ei muita neuleita muka kesken olisi, tämä on tämmöistä minun haaveilua, minun muotilehtiä nykyään ovat neulelehdet ja Toast.
Yhtenä päivänä heitin melkein roskiin lapsen hevosen kun se on rikki, siltä on jalka poikki eikä se voi seisoa, kavio on hukassa joten lääkärikään ei voi tehdä mitään, ajattelin jotenkin että mitä sitä viallisella hevosella tekee, voihan sitä ostaa joskus tässä seisovankin. Mutta se oli väärin ajateltu, jalkapoikkiheppa on paras hevonen, tärkeä, niin tärkeä että sitä tarvitaan suklaakakun syömiseenkin, ja kylpemiseen, kaikkeen varsinkin jos on itsekin kipeänä, hepan kanssa voi hoitaa toinen toisiaan.
Sitä minä vain ihmettelen, että miten minä kerrasta toiseen haksahdan siihen ajattelutapaan, miten se on iskostunut niin syvälle mieleen; rikki, heitetään pois, ostetaan uusi ja uljas tilalle. Niin minut on opetettu, aina voi ostaa uuden tilalle. Kaupassa selitin kerran lapselle ettei aina voi ostaa autoa kun tekee mieli, jos kaikki maailman lapset tekisivät niin meillä ei kohta olisi maapalloa jolla elää, mutta miksi sitä on niin vaikea muistaa joskus omissa arjen valinnoissa, miten poisheittämisestä on tullut automaattinen liike.
Maaliskuun ensimmäinen tarkoittaa että kuukausi lapsen juhliin, en ole koskaan järjestänyt 2-vuotiskemuja eikä oikein ole ideoita, niitäkin pitäisi miettiä eikä jäädä jumiin neuleisiin ja ihan muihin sfääreihin. Leivotaan niin paljon nykyään että mikään leivos ei oikein tunnu erityisen juhlavalta, viirejä en taida enää ehtiä ommella, kutsukorteiksi aiotut käytin jo muihin tarkoituksiin. Millaiset 2-vuotisjuhlat sinä järjestäisit?
Tarjoudun ompelemaan viirit.
ReplyDeleteLaukkuasi mietin, minulla on päässäni siitä kuva. Ajattelin ottaa sen ompelun ensi viikon projektiksi, tällä viikolla aikomuksena ovat siskonpojan ruokalaput. Otan kevyesti, yhden pienen ompeluprojektin viikossa, se tarkoittaa käytännössä vain yhtä ompelukonepäivää, mutta se riittää nyt.
Ajattelin myös, että en haluaisi siitä laukusta rahaa, voisin vaihtaa sen johonkin, jos sinulla on jotakin ylimääräistä minunoloistani.
Ei kai kaksivuotiskemujen tarvitse mikään hermot vievä juhla olla, sellainen leppoisan hauska varmaan riittää. Viirithän voi tehdä vaikka lapsen maalauksista, jos sellaisia joutilaita jossain lojuu. Meillä lapsen herkkua on juusto, joten 2- ja 3-vuotissynttärit on menty juustotarjottimen, keksien ja jäätelön voimin. Hauskaa juhlan odotusta!
ReplyDeleteTulin vaan huikkaamaan pikaisesti, että erityisen kauniita kuvia!!!
ReplyDeleteMukavaa maaliskuuta!
Meilläkin on kaksvuotiskemut olleet ihan perussettiä, kakkua ja kavereita. Yksvuotissynttärit on menneet yleensä suvun ja kummien kesken, mutta kaksivuotiaalle voi kutsua jo kavereitakin kylään. :) Yleensä on ollut myös joku teema, isommalla taisi olla autokakku ja pienemmällä HelloKitty, kun siitä niin kovin tykkää.
ReplyDeleteMeillä oli 2-vuotis pippalot viime heinäkuussa,kun oli ne 30 asteen helteet..oltiin siis ulkona,lapset pulikoivat meidän pienessä uima-altaassa ja juoksentelivat nakuina ympäri pihaa:) Aikuiset etsivät varjoa ja joivat litrakaupalla vettä ja mehua. Meillä oli ihan tavallinen marjakermakakku,mustikkavalkosuklaakeksejä,pesto"kiekkoja" ja lohimoussella täytettyjä ruiskuppeja,ei mitään ihmeellistä. Viirejä ompelin vielä edellisenä iltana 11 aikaan,mutta sain kuin sainkin valmiiksi:) Mitään teemaa tai ohjelmaa ollut,tytölle riitti kaverit ja sukulaiset ohjelmaksi.
ReplyDeleteEli niin..kai minun piti vain sanoa,että ei tarvitse olla mitään erikoista:)
Kauniit kuvat! Ja kiitos hurjasti postista,ihanaa!! En malta odottaa,että saan P:n nukkumaan,sitten pääsen lukemaan:)
Ilona, kiitos tarjouksesta, sekä viirien että laukun suhteen. Ehtisitkö käymään joku päivä, niin juteltaisiin asiasta enemmän?
ReplyDeleteunisukka, ihana ajatus tuo, että juhlissa syödään lapsen herkkuja, sain siitä monta tarjoiluideaa!
heidi, kiva kun kävit, kiitos!
Magia, vieraiden suhteen meillä on kyllä varmaan melko hiljaista, suurin osa läheisistä sukulaisista ja tuttavaperheistä kun asuu satojen kilometrien päässä, eikä uudessa kaupungissa vielä näin puolen vuoden jälkeen kauheasti lapsen kavereita ole... Siksi ajattelinkin, että muuten pitäisi olla extrakivaa! :)
Niina, muistan kirjoituksesi niistä juhlista, ja tarjoilujasi en kyllä sanoisi vaatimattomiksi! Toivoin silloin oikein, että olisin saanut olla itsekin mukana! :) Onneksi meille löytyi nyt sitten ehkä viirien ompelija tätä kautta, muuten luultavasti ompelisin omani loppuun tuntia ennen juhlia... Ja eipä kestä, toivottavasti se oli uusi tuttavuus -- ja se oli todellakin vain vaatimaton kiitos!
No ei kyllä ollut vaatimaton kiitos! En edes osannut odottaa mitään kiitosta,en olisi sellaista tarvinnut,joten siksikin jo tuntui niin ihanalta! Kiitos siis vielä! Ja kyllä,on uusi tuttavuus ja vaikutti oikein lupaavalta:)
ReplyDeleteJa niin,hmm..minusta tarjoilut oli vaatimatomat,kun oli vain muutamia juttuja ja sellaisia yksinkertaisia..mutta hyviä olivat kyllä silti:)
Kaksivuotias on niin kovin pieni vielä että juhliminen pienesti riittää minusta. Paljon ilmapalloja kuitenkin:) Meidän esikoinen sai 2-vuotislahjaksi ekan polkupyörän, joko siitä voi kohta olla 3 vuotta??? Ja ihan hullua ajatella että meidän kuopuskin kohta voisi pyöräillä...
ReplyDeleteRiikka, totta tosiaan, ilmapalloja viirien lisäksi! Viime vuotisia taitaa olla vielä jäljelläkin...
ReplyDeletePyörä olisi hieno lahja, mutta meillä taidetaan nyt tyytyä taiteiluvälineisiin ja ehkä johonkin peliin. Vaikea on kyllä A:ta vielä pyörän päälle kuvitellakaan... :)