the cathedral
Vanhoissa, suurissa kirkoissa on jotain hengen salpaavaa. Niiden hiljaisuudessa, arvokkuudessa, historiassa. Mitä kaikkea ne ovat nähneet, minkä kaiken läpi eläneet. Kyllä. Rakennuksilla on ehdottomasti oma elämänsä, oma muistinsa.
Vaikuttavin kirkkokokemukseni oli eräs vanha katedraali Oxfordissa vuosia sitten. Pysähdyin katselmaan sen ikkunamaalauksia, lukemaan niiden tarinoista, nauttimaan historiallisesta ilmapiiristä. Turussa asuessani kävin tuomiokirkossa melkein aina kun kuljin siitä ohi, hiljentymässä, kuuntelemassa kirkon huminaa, sytyttämässä kynttilän. Jostakin syystä en pidä suomenkielen tuomiokirkko-sanasta, se jotenkin korostaa luterilaista syntien tuomitsemista, mutta rakastan sanan katedraali jylhyyttä.
Tampereen katedraali mykisti sisään astuessa. Olisin halunnut istua alas, vetää esiin luonnoslehtiön ja kaivaa repun pohjalta lyijykynän, alkaa piirtää sitä muistiin kuin ne penkeillä tunnelmoineet arkkitehti- tai taideopiskelijat jotka sattuivat olemaan siellä riipustelemassa samaan aikaan kun me kuljeskelimme kirkon käytävillä. Jotenkin lapsikin (melkein) ymmärsi, että tämä on paikka jossa ollaan hiljaa, jota ihaillaan koko sydämellä. Minä näin siellä mielessäni hautajaiset, mies puolestaan häät. Molemmat oltaisiin haluttu jäädä sinne vaan, lepäämään, olemaan rauhassa.
(Wikipediassa tiedetään kertoa tuomiokirkko-sanan etymologiasta seuraavaa:
Tuomiokirkko-sanan alkuosa ei viittaa oikeudelliseen tai uskonnolliseen tuomitsemiseen, vaan on eräänlainen vanha käännösvirhe: ruotsin, saksan ynnä muiden kielien dom-tyyppiset alut tulevat latinan sanasta domus (suom. talo, koti), ja tuomiokirkko tarkoittaa siis piispan ”kotikirkkoa”.Käännösvirhettä selventänee, että ranskalaiset vastaavat tunnetaan nimellä dôme ja ruotsalaiset puolestaan domkyrka. Tuomitsevalta se minusta silti kuulostaa, oli kysymyksessä virhe eli ei. Katedraali-sanaa käytetään siis englannissa, ja käytettiin Suomessakin aluksi Turun tuomiokirkosta. Tuomiokirkko-sana ilmaantui suomeen ilmeisesti luterilaisuuden myötä.)
Huikea etenkin tuo toinen kuva! Kyseisessä kirkossa olen ollut ainakin kahdesti häissä, mutta en hautajaisissa (hyvä niin).
ReplyDeleteOlen ollut tuolla laulamassa joululauluja.
ReplyDeleteTuomiokirkko, domkyrka....nii-i..;mistä nimi?
Minulla on tapana piipahdella täällä kotonakin kirkoissa silloin tällöin. Matkoilla sitten varsinkin haluan kiertää niissä. Ei minään pääkohteena mutta sillain että kun kohdalle tulee niin mieluusti tutustun.
En taida olla koskaan käynyt missään kirkossa ihan vain vierailun ilosta. Outoa. Rakennustaiteellisesti hienoja ovat melkein kaikki kirkot, mutta ehkä minua vaivaa se alkuperäinen ja perimmäinen käyttötarkoitus, joka luonnollisesti on läsnä koko ajan, joka tuntuu itselle niin vieraalta ja tarpeettomalta.
ReplyDeleteJumalanpalvelukset ja kristilliset toimitukset kotikirkossa ja muuallakin on sitten kyllä käyty läpi, niin että kirkkoja on tullut nähtyä kaikenlaisia.
Tässä kyseisessä yksilössä en ole käynyt sisällä, ulkoa olen sitä vähän kuvaillut joskus.
Merruli, tuo kirkko kyllä kirvoitti miehessä semmoisia hääajatuksia, ettei tiedä, vaikka mekin sinne joskus häihin päästäisiin, vuosien päästä... Upeat puitteet juhlistaa päiväänsä!
ReplyDeleteViolet, minä olen pohtinut tuota tuomiokirkko-sanaa monta päivää, kun miehen pikkusisko, 11-vee, siitä kyselin. Nyt alan kyllä ottaa selvää.
Olen kirkkojen suhteen kyllä samalla aaltopituudella: mielelläni piipahdan, mutta en minä koko lomaani kirkkokierrosten varaan laskisi.
Ilona, minä olen saanut pakkoannoksen kaikenlaisia uskonnollisia kokemuksia lapsena, körttisukuun kun kuulun -- toki se on niitä maltillisimpia herätysliikkeitä, mutta herätysjuhlat, jumalanpalvelukset, pyhäkoulut ja seurat joissa veisattiin Siionin virret läpi ehtivät käydä niin tutuiksi, etten enää aikuisiällä semmoisista saa kiksejä. Mutta kirkoista rakennuksina saan, niiden arkkitehtuurista, taiteesta, huminasta, hiljaisuudesta. Nuo hiljentymisajatukseni mitä tässäkin kirjoitin, eivät ole oikeastaan mitenkään erityisen kristillisiä vaan enemmänkin sellaisia, että vanhat kivikirkot rakennuksina jotenkin tuntuvat huokuvan sellaista arvokkuutta ja rauhaa, että niissä sielu (TM) lepää. :)
Kirkoissa on kyllä oma tunnelmansa. Joskus tykkään mennä kirkkoon vain istuskelemaan ja olemaan hiljaisuudessa. Paksut kiviseinät eristää hyvin kaupungin äänien sekasotkun.
ReplyDeleteSolen, hyvin sanottu. Juuri tuota minäkin hain. Tuolla kirkossa ei tunnu yhtään siltä, että olisi kuhisevan nykyaikaisen kaupungin keskustassa, vaan pysähtyneessä ajassa, hiljaisuudessa, historiassa.
ReplyDeleteYmmärrän hyvin tuon hiljentymisajatuksen.
ReplyDeleteItse en sitä tunnetta pysty kokemaan kirkoissa, mutta minulle samankaltaista tilaa edustaa lienee metsä tahi luonto ylipäätään. Sillä kun ei ole mitään ihmisen keksimää tarkoitusta, se on vapaa kaikista aatteista, ideologioista ja jännitteistä.
Ilona, tuosta olisi moni sosiologi (tms.) eri mieltä! Ekokriittinen kulttuurin ja kirjallisuuden tutkimus on selvittänyt vuosisatojen ajalta sitä, miten kulttuuri muokkaa ihmisen suhtautumista luontoon, ja miten esim. kirjallisuudessa välitetään aina tietynlaista, ajanhengen mukaista kuvaa luonnosta ja metsästä, mikä puolestaan vaikuttaa siihen, millaisena ihmiset luonnon kokevat ja näkevät. Juuri nyt kun ympäristöarvot ovat pinnalla ja yhteiskunta on hyvin urbanisoitunut, luontoa kuvataan juurikin tuollaisena rauhoittumisen ja hiljentymisen paikkana... Eli ihan vapaa ideologioista ei ole metsäkään, mikäli näitä teoreetikkoja on uskominen.
ReplyDeleteRakas, rakas paikka minulle, monella tapaa, mutta ehkä eniten siksi että edesmennyt mummini asui tuolla vastapäätä ja katselin kirkkoa ja sen väkeä aina mummin ikkunoista. Tulee nykyään pala kurkkuun kun näen kirkon. Kävitte siis ilmeisesti ekaa kertaa? Simbergin maalauksillahan tuolla on omat paikallistarinansa, esimerkiksi köynnöstä kantavat pojat ovat tamperelaispoikia joista osan henkilöllisyyskin on tiedossa.
ReplyDeleteRiikka, kyllä, käytiin ensimmäistä kertaa, ja kovin lyhyen aikaa viivyttiin. Ajateltiin kyllä, että tässä on paikka, johon täytyy palata ajan kanssa ja johon voisi helposti rakastua. Mielenkiintoista kuulla noista tauluista, tuolta kirkosta taitaa löytyä oppaatkin jotka osaavat kertoa niistä vaikka vähän lisää nyt kun tietää kysyä!
ReplyDelete