olen rakastunut

uuteen mortteliini! En ymmärrä miten olen voinut elää ilman sitä. Eihän se entiselle, miehen papan puusta veistämälle, vedä vertojaan esteettisyydessä, mutta voi miten mukavaa on, kun kivisestä morttelista ei tule jauhettujen mausteiden tai siementen mukana tikkuja ruokaan. Päivän pestona valkosipuliton: ruukku basilikaa, persiljan jämät, parmesaania, pinjansiemeniä, vähän (liikaa) suolaa, tilkka oliiviöljyä. Miehen mielestä pesto maistui ensimmäistä kertaa joltakin, joten pestoa ilmeisesti kaivataan hövelisti suolattuna jatkossakin.

***

Meillä on kaksi kesään liittyvää p:llä alkavaa ongelmaa: pyykit ja päiväunet. Odotan jo vähän syksyä, kun asumme asunnossa jossa pyykit kuivuvat lattialämmityksen sekä kuivaushuoneen ansiosta. Täällä nimittäin eivät kesällä kuivu, kun patterit eivät ole päällä (ja tietysti hyvä niin), ja pyykkiä on kesällä paljon, on kestovaipat ja hiekkalaatikkovaatteet ja iltaisin niin nihkeä olo että sitä vain haluaa laittaa kaiken päältään pyykkiin. Pesisin sitä ihan mielelläni, mutta pilvinen taivas.

Eräs sen sijaan ei kovin mielellään menisi päiväunille, mikäli vain ne voisi välttää tekemällä jotakin vähän mielekkäämpää, ja sitä paitsi on kesä. Päiväuniaikaan tulee aina ilmoittaa että on kesä ja että ulkona paistaa aurinko vaikkei paistaisikaan. Mutta mikäli päiväunet jäävät välistä, tämä eräs nukahtaa iltaisin hyvin hyvin aikaisin, ja herää aamuyöllä joko siksi, että vaipassa tulvii tai siksi, että on nälkä -- viime yönä oli havaittavissa molempia. Jos eräs pakotetaan päiväunille -- kuten tänään -- riskinä on, että niistä tulee tuntikausien mittaiset, jolloin uni ei tule illalla silmään millään. Jälkimmäinen on tietysti täysin erään äiti-ihmisen mukavuudenhalusta johtuvaa, on niin ihanaa kun saa keskellä päivää tehdä vähän omia juttuja.

***

Omia juttuja: lukeminen. Ehdottomasti tämän kesän juttu. Näköjään löydän aina lukemisen ilon kesäisin, viime viikolla postiluukusta kolahti nimi- ja omistuskirjoituksin varustettu upea Odelma, jonka lumoavaan maailmaan olen uppoutunut täysin rinnoin, kiitos Katja! Kirjoitan siitä varmasti vielä lisää, mutta olisi kirjoitettava muustakin, siitä yhdestä jonka jo mainitsin viime viikolla, makustelen sitä vielä vähän, ja olisi mainittava myös uudelleen herännyt rakkauteni Afrikkaan, kiitos siitä kuuluu Alexander McCall Smithin hurmaavalle Mma Ramotswelle jota olen aivan turhaan tähän saakka epäillyt vähän sellaiseksi hömppätädiksi, mutta eihän Naisten etsivätoimisto No 1:n perustaja ja pääetsivä suinkaan voi aivan hölmö olla! Seuraavalle kirjastokäynnille raapustan itselleni lapulle myös muistutuksen matkareitistä Nigeriaan, siitä kiitos kuuluu vinkkinsä jakaneelle Liivialle.

***

Yhtäkkiä loppukesä tuntuu täyttyvän ohjelmasta niin, etten tiedä missä välissä esim. muutetaan. Koetan olla ajattelematta nyt lomamatkoja, polttareita, lapsuuden ystävän häitä, kummityttöjen vierailuja, Särkänniemeä ja kaikkea muuta, jota tämän kesän aikana vielä pitäisi suorittaa. Sen sijaan: Iloitsen Odelmasta. Keitän kupin kahvia.

Lukeminen on minulle ehdottomasti -- taas, nykyään -- pakoa suorittamisesta. Tässä vielä lopuksi lista kirjahyllyni helmistä, joita en tänäkään kesänä ole lukenut, enkä aio: Ilias, Odysseia, Sota ja Rauha, Sadan vuoden yksinäisyys, Tuntematon sotilas, Rikos ja rangaistus, Pentti Saarikosken kaksiosainen elämänkerta, Sinuhe Egyptiläisen toinen osa, Joycen Ulysses, Putkinotko, Raamattu. Aamen.