iltajumppa
Lapsi kuuli tänään laulun hyppyhyppyhyppyhyppyseis ja näki kun muut lapset hyppivät. Meni laulun tahtiin, ihan kuin olisi jo iso. Kaakattaa kuin ankka, suhisee kuin siili, sanoo hauhau, ihhahhaa, titityy, ihan kuin ymmärtäisi jo kaiken.
Yhtäkkiä huomenna onkin jo kesäkuu.
Mihin ajalla on niin kiire? Minä en pysy perässä.
Minäkään en pysy perässä. Siksi pitää yrittää pitää jokaisesta päivästä edes vähän.
ReplyDeleteKivaa viikkoa!
Kyllä lasta katsoessa ihmetyttää se lihasvoima ja sitkeys ja uskomaton fyysisyys! Vauvakin on pitkään sellaisissa asennoissa lattialla, että pilatestunnilla pyörryttäisi. :)
ReplyDeleteJa äsken vasta möllötteli paikoillaan. Voi tätä ajan kulua.
Aika menee omaa tahtiaan, minä tulen vähän perässä. Olen jo tottunut, en enää kiirehdi sen hännillä. Näkee paljon enemmän, kun ei ole samanlainen hoppu kuin ajalla.
ReplyDeleteTäälläkin aika menee edellä ja minä yritän kovasti pysyä perässä. Välillä onnistun, enimmäkseen en. No, onneksi ei ole kiire mihinkään, ainakaan ihan hirveä hoppu.
ReplyDeleteIhana jumppaaja teillä :)
Jonna: Niin minäkin ajattelen, vaikka välillä se onkin vaikeaa -- siltikin, että tietää ettei se ole.
ReplyDeleteIlse: Tuosta kuvasarjasta jäi vahingossa pois ne ihmeellisimmät väännöt, olin tallentanut ne väärään paikkaan, mutta melkoinen vetkula tuo meidän neiti on!
Ilona: Minulla on nykyään samoin, vaikka oikeastaan olen aina ollut vähän huono pitämään kiinni aikatauluista. Kotona ollessa ajantaju tuntuu katoavan aivan täysin.
Malla: Minä olen oikeastaan lakannut yrittämästä, en pysy juuri nyt perässä mutta ei se haittaa. Siis ajan suhteen, jumppaajan perässä on pysyttävä vaikka mikä tulisi! :)