kallioista, unohtamisista ja rikkaruohoista

'

Löysin ystävän pihalta varjoisan kiven, niin suuren että se kävi kalliosta vaikkei merituulta ollutkaan. Istuin siinä, katselin kun lapsi tutki maailmaa, juttelin ystävän kanssa rikkaruohoista, viherpeukaloista ja kuumuudesta. Ehdin kerätä nokkoset pois ennen kuin ystävä nyppi nekin, varjoisasta paikasta ruusupuskien alta.

Vietän siestaa lastenkirjoja korjaten ja miettien, mitä nokkosista tekisin. Eilen olisin tehnyt suolaisen piirakan, tänään en haluaisi lämmittää uunia tai viettää aikaa hellan ääressä. Taidan kokeilla Liivian nokkoslättyjä (linkki sivupalkissa), sillä en voi vastustaa ruokia joissa on mozzarellaa. Löysin jäätee-reseptini, mutta unohdin ostaa kotimatkalla sitruunaa ja limettiä, on pärjättävä kylmällä vedellä.

Eilen muistin voikukanlehdet ennen kuin mies käynnisti ruoholeikkurin, keräsin kauhallisen, unohdin poistaa keskiruodit ennen liotusta ja keittämistä. Melko vaivalloista se oli sen jälkeen, koko ilta istuttiin miehen kanssa keittiönpöydän ääressä ja nypittiin, jälkeenpäin ajatellen se oli päivän kaunein hetki sen hetken lisäksi jolloin sain lapselta ensimmäisen kukan, sateen maahan kaataman liiterimme vierestä.

Olen unohtanut mitä nuo ovat, samalla tavalla kuin olen unohtanut kaikki hyvät lastenkirjat, en muistaisi tuota omaa lapsuudenaikaista suosikkianikaan, Astrid Lindgreniä, ellei äiti olisi säilyttänyt sitä, resua ja käytössäkulunuttua, mutta edelleen yhtä hurmaavaa.

Huomenna menen kurkistamaan mahdolliseen kesätyöpaikkaan, toivottavasti en unohda sitäkin. Olisi mukava olla muutama tunti viikossa töissä kauniissa paikassa ja syödä jäätelöä.