ihan tavallinen torstai
Luen blogeja nykyään sylissäni kaksi muistivihkoa, punainen resepteille ja musta kaikelle muulle, kirjalista kasvaa, tänään tuli ainakin kolme lisäystä, olen semmoinen joka mielellään lukisi ihan kaiken.
Viikonloppuna menen metsään, mutta sitä ennen on mentävä Metsoon, on kertakaikkiaan, tunnen itseni ihan saamattomaksi kun en ole vielä käynyt vaikka matkaa on pari sataa metriä, ehkä jos ne antavat minulle sieltä kortin, lainaan jotain listani kirjoja.
Pidän kovasti ikkunoista, sisään ulos, mies haluaa peittää meidät ettei muut näkisi mutta minä en anna, haluan nähdä valoa ja asuntomme parasta, ikkunalaudat, täydelliset vaikka istumiseen jos haluaa.
Tänään aiomme ajaa lapsen kanssa ensimmäistä kertaa paikallisbussilla, ihan lyhyen matkaa vain, ihan ajamisen ilosta, ja siksi ettei tarvitse aina kävellä.
Lapsella on noin viisikymmentä ymmärrettävää sanaa, osan ymmärtää helposti ja osan vaikeasti, ja yli kymmenen eläintenääntä, minun lempisanat ovat roi (roska) ja peppisi (leppis), lapsi hokee usein että kakkara mutta nyt ollaan makkaralakossa.
Haluaisin uskaltaa lankakauppaan, en tiedä uskallanko, en oikeastaan nyt tarvitsisi lisää lankaa mutta tahtoisin niin kovasti, pää kamppailee, tunne tahtoo ihanaa oliivinvihreää, järki ei tiedä vielä mihin.
Joskus mietin,
että ehkä olisi hyvä sanoa
vain yksi virke
kerrallaan.
Muistivihkot minäkin tarvitsisin, mutta tulee vain lippusia, jotka katoavat. Jääkaapin ovi on kaaoksessa niiden takia. Ja kyse ei ole siitä, etteikö muistivihkoja OLISI. On. Tietysti on. Olen niihin ihan hulluna. :)
ReplyDeleteKatselin tuota ekaa kuvaa pitkään. Sinun lippusesi näyttävät järjestäytyneiltä. Ja Tampereen aarteet? Ah.
Anna tulla vain vaikka mitä virkepuuroa, kyllä me kestetään. :)
Minunkin pitäisi ottaa monia erejä kirjoja käteeni ja kirjoitella ylös kaikkea mukavaa, mutta toisaalta on parempikin unohtaa kaikki ne pitäistehdätyöt, muuten niitä kertyisi ihan loputon lista. Maailma on tulvillaan kaikkea mitä haluaisi lukea, leipoa, katsoa, kuunnella, neuloa, askarrella, maalata, ommella jne jne
ReplyDeleteHi, olipas sepustus. Ihanaa iltaa sinulle, jatkan lukemista!
en ole pitkään aikaan listannut, vaikka tarvitsisi. pääni ei muista sitä kaikkea.
ReplyDeletelasten omat sanat ovat aina niin ihania!
Blogimuistivihko oliskin hyvä idea, mä luen niin montaa etten seuraavana päivänä enää muista minne kaikkialle olen kommentoinut ja sitten kuitenkin haluan vielä palata lukemaan muita kommentteja.
ReplyDeleteIlse, siinä ekassa kuvassa on mun kasvava seinä. Epämääräisesti siroteltuja tärkeitä ja kauniita, esim. pari kiitollisuudesta muistuttavaa lahjasydäntä ja sitten myös muistettavia osoitteita. :)
ReplyDeletePiupau, mulle kirjat ei jotenkin koskaan ole pitäistehdä, päin vastoin aina kirjastossa harmittaa kun ei yhtäkkiä enää muista niitä kaikkia hyviä kirjoja joita oli ajatellut.
Syysleimu, minustakin lasten sanat on jotenkin hirveän suloisia, voisin listailla niitä päivät pitkät.
Riikka, sama juttu, hyvä kun kävit täällä ja jätit viestin niin muistin heti palata sinun luo! :)
Riikan ongelmaan on ratkaisu valmiina Wordpressissä. Pystyn näkemään mitä tuli sanotua ja missä.
ReplyDeleteHieno uusi blogi. Mitä kaikkea onkaan tapahtunut poissaoloni aikana. Pitää lukea kuulumisesi ihan ajatuksella.
ReplyDeleteKaunista syksyä.
Piilomaja, tuopas onkin kätevä juttu. Bloggerissakinhan on tuo sähköpostimahdollisuus, että postiin tulee ilmoitus kun uusia kommentteja lisätään semmoiseen tekstiin jota on itsekin kommentoinut, mutta ainakin minä olen kokenut sen vähän hankalaksi, postia pukkaa sitten koko ajan.
ReplyDeleteHanna, kiitos, samoin sinulle! Mukavaa että olet palannut!