onkse aito krtek

Nyt nyppii, joten varoitus, tulee varmaan tuutin molemmilta laidoilta ja kovaa.

Katsottiin eilen se dokumentti. Että myrkkyä tosiaan saa halvalla, eihän se nyt mikään yllätys tietenkään ole, ei parin euron hintainen paita voi kovin laadukas olla tai laadukkaasti tuotettu. Se mikä otti aivoon eniten oli ihmisten olankohauttelu, sitäkin siinä näytettiin, että tämmöistä tämä nyt vaan on täällä meidän maailmassa, minkä sille voi. Olin odottanut vastaavaa reaktiota mieheltäkin, mutta hän sentään otti asian tosissaan, onneksi, ja uskoo nyt että päätökseni hankkia lastenvaatteet enimmäkseen käytettynä ystäviltä ja kirppiksiltä on fiksu, ja että luomuvaatteesta kannattaa maksaa enemmän vaikka lapsi sitä käyttäisikin vain vähän aikaa.

Ottaa aina niin aivoon kun on jotain tämmöistä lapsiin kohdistuvaa, että lelutkin on myrkkyä, ja että kun itse on tehnyt tietoisen päätöksen olla ostamatta lapselle leluja a) turhaan ja liikaa (olen ostanut lapselleni alle kymmenen lelua, loput siitä valtavasta lelumerestä on minun ja sisarusteni vanhoja tai saatu lahjaksi), b) merkkitietoisesti (lelujen ei tarvi olla versioita telkkarin lastenohjelmien hahmoista), ja c) uutena (olen ostanut kahta lukuunottamatta kaikki lelut kirppikseltä), niin sitten on niitä jotka sanoo että eihän sitä nyt voi lapselta kaikkea kieltää ja raahaa lahjaksi kaikenmaailman hellokittyä ja disney'ä ja mitä muuta, kummitytöllenikään ei viime talvena tuntunut synttärilahja kelpaavan kun ei ollut petshoppi eikä koko eikä hellokitty. Kirjoitin joskus aiemmassa blogissani siitä miten lapset oppivat nykyisin jo niin nuorena merkkitietoisiksi ja brändiuskollisiksi että se aivan kammottaa, itse en halua lastani semmoiseen opettaa mutta mitä ihmettä tälle lahjatulvalle voi tehdä, sanoa että eieiei ja loukata samalla hyväätarkoittavia antajia?

Ja sitten kun ajattelee että onneksi ei ole tämän asian kanssa yksin, että onneksi on yhä enemmän vanhempia jotka ajattelevat näitä asioita ja tiedostavat, niin sitten puistossa yksi tämmöinen vaihtoehtovanhempi kysyy toiselta että onkse aito krtek?, puolileikillään tietysti mutta silti tarkoittaen että niin se tsekkiläisen lastenohjelman myyrä, sekö juuri, että ei mikään myyrän mallinen lelukaupasta löytynyt muu. Ensin se naurattaa vähän, onhan se tavallaan melko huvittavaa, mutta sitten alkaa ärsyttää: Niin että Nalle Puh paha ja Myyrä hyvä, vai? Merkki kun merkki, sanon minä, onhan se tietenkin vaihtoehtoisempaa ja jotenkin söpömpää että lapsi tykkää pienehkön tsekkiläisen firman Myyrästä eikä suuren ylikansallisen ja, mikä pahinta, amerikkalaisen (se tuntuu nykyään olevan melkein kirosana) firman Puhista, mutta brändejä ne ovat molemmat, ja tuskinpa kumpikaan on sen terveellisempi kuin toinen, ainakin meidän lahjapakkauksesta tullut myyrä-dvd haisi niin pahalle avatessa että teki mieli heittää heti roskiin.

Huh. Onneksi on kivojakin asioita. Aamupalaksi syötiin tänään miehen keittämää puuroa, riisihiutaleista, puolukoista, täysruokosokerista. Jaksettiin sillä puistossa kaksi tuntia, lapsi alkaa pikku hiljaa leikkimään toistenkin kanssa, leikki pitkään palloleikkiä ilman että tarvitsi äiti mukaan ollenkaan kun oli niitä toisia lapsia, ja pitkän ulkoilun jälkeen pakasteesta kaivettu papu-porkkanakeittokin maistui, ja uni myös.

Niin ja onhan noissa eilen otetuissa kuvissakin kauniita asioita, ulkoilmaa ja kiviä ja puita, ei yhtään leluja tai merkkivaatteita, iloisia ja luonnollisia asioita vain ja vähän myös rakennettuja, vastapainoksi tuolle yläpuolen purkaukselle.

Ja kolmas ihana, v a l o on saanut lyhyen historiansa ensimmäisen tunnustuksen Suvilta, kiitos Suvi oikein paljon, et arvaa miten piristit ja ilahdutit!

Nyt kuuluisi siis antaa tämä eteenpäin, en tiedä miten monelle enkä että miten eri ihmiset tähän suhtautuvat ja montako ovat jo saaneet, mutta tahdon kuitenkin muistaa muutamaa joiden kuvat ja jutut ovat inspiroineet ja tuoneet valtavasti piristystä arkeen lapsen kanssa kotona. Toivottavasti te, Nurjat-blogin Jonna, Souvenirsin Niina, Pienen vihkon Celia ja Juntusen naapurissa asuva Olina sekä Merruli, saatte tästä pienestä muistamisesta ainakin pienen ilonpirskahduksen päiväänne, kiitos siitä että olette olemassa ja annatte meidän muiden kurkistaa maailmaanne, siitä on niin paljon iloa!

Niin ja sitten kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa, se on aika vaikeaa, miettiä mitä ei ole jo kertonut, enkä halua missään nimessä keskittyä ainakaan mihinkään negatiivisiin asioihin kun tuo purkaus tuli jo tuossa alussa, joten faktoja:

1. Teen tällä hetkellä graduani otsikolla Home and Away: Survival and unhomeliness in Eden Robinson's Monkey Beach and Miriam Toews's A Complicated Kindness, se käsittelee kanadalaista naiskirjallisuutta ja jälkikolonialistista kirjallisuusteoriaa, olen tehnyt sitä jo aika kauan, ehkä jostain vuodesta 2004, paitsi että viime talvena aloitin aivan alusta, oli niin monta graduatekemätöntä työelämävuotta välissä että tuntui että on aloitettava melkolailla puhtaalta pöydältä se työ.
2. Minusta tulee isona, eli sitten kun saan graduni tehtyä, enkunmaikka, olen tehnyt sitä työtä jo teinien parissa nelisen vuotta ja aikuisopetuksessa kolme, enkä oikein kaipaa takaisin, olen miettinyt että voisin kyllä tehdä jotain ihan muuta sitten kun päätän palata töihin mutta en oikein tiedä mitä, toisaalta tänä aamuna tuli puistossa ihan vanhat hyvät työpäivät mieleen kun komensin puiston läpi kulkeneita lähikoulun nuoria sulkemaan portit perässään ja he tekivät niin, hiukan niskojaan nakellen mutta uskoivat kumminkin, se tuntui mukavalta ja muistutti jotenkin työstä, tuli mieleen että ehkä kuitenkin ura armeijassa?
3. Vaikka en minä tosissani, en voisi mennä armeijaan, vastustan sitä sekä ajatuksena että laitoksena, muistan aina ja ikuisesti miten lukion hissanmaikka opetti että maailmansodat syttyivät kilpavarustelun seurauksena, varsinkin se eka, joten en voi olla vastustamatta armeijaa. Tässä asiassa en ole kuitenkaan kovin ehdoton ja kiivas, ei ole vara, muuten joutuisin väittelemään päivät pitkät kun mies on reservin vänrikki ja hiukan eri mieltä.
4. Oikeastaan olisin työkseni kaikista mieluiten kotirouva, voisin antautua kirjoittamaan runoja ihan tosissani ja ehkä tehdä lisää tieteellistä tutkimusta ihan harrastuksena, lukea kirjoja ja kutoa, kierrellä kirppiksiä ja ulkoilla. Miehellä on varmaan valtavat opiskelupaineet, sillä olen kertonut näistä urahaaveistani hänellekin, miksei kotirouvakin voisi ihan hyvin olla ura, ehkä pitäisi lähteä ajamaan asiaa ihan viralliseksikin.
5. Olen vähän semmoinen kotihiiri, en oikein saa aikaiseksi lähteä täältä mihinkään, ja en toisaalta tiedä miksi pitäisikään jos täällä kerran viihtyy ja on tekemistä, paitsi lapsen kanssa ulkoillaan ja käydään puistossa kyllä joka päivä koska hän nauttii siitä ja on oikein ulkoilmaihminen, ja on huonoja kokemuksia siitä mitä tapahtuu jos häntä ei jonakin päivänä voi ulos viedä. Ja kyllä minäkin yleensä niistä reissuista nautin, raittiista ilmasta ja muiden äitien tapaamisesta hiekkalaatikon reunalla.
6. En ole saanut vielä muuttomme jälkeen aikaiseksi käydä kahvilla lempikahvilassani, kohta ollaan kuukausi täällä asuttu vaan käymättä on jäänyt, vaikka siskon kanssa ollaan kyllä sovittu että mennään. Haluaisin ostaa jonkun lehden ja mennä sinne vaan istumaan ja seuraamaan liikennettä ja juomaan kahvia, mutta ikinä en saa aikaiseksi. Nyt kyllä päätän, että ensi viikolla menen, ihan varmasti.
7. Jos joku jaksaa lukea tämän tekstin loppuun, kysyköön seitsemännen asian, tai vaikka viisitoista, lupaan vastata. En jaksa enää miettiä, ajatukset karkailee, se on minulle ihan tyypillistä.