pitkästi, jos muistan

Minulla on aivan kamalan huono muisti semmoisten asioiden suhteen jotka oikeasti pitäisi muistaa; että mitä lippusia ja lappusia olisi syytä täyttää ja lähettää, mitä kaupasta pitikään ostaa, moneltako se kerho johon on aiottu mennä oikein onkaan ja missä, ja että siitä muskaristakin pitäisi soittaa. Siksi on ihan valtavasti listoja, kaikenlaisia ja vähän joka lähtöön, muistin apulaisia ja arjen helpottajia, kun vain vielä muistaisi ottaa listan mukaan ja katsoa siitä, tai muistaisi että lista on olemassa.

Yksi lista on semmoinen, jonka tarkoitan aina ottaa mukaan kirpparikierroksille, siinä on ollut paljon asioita mutta muutama on enää jäljellä, siinä lukee: keksipurkki, kehys pupulle, 3-istuttava sohva, 1 nojatuoli, makuuhuoneen lamppu, villasukkia lapselle, suodatinpussiteline. Sohvan saattaisi ehkä muistaa muutenkin, mutta minusta on ihan hyvä että listassa lukee myös 3-istuttava sohva, ettei vahingossa osta vaikka jotakin 2-istuttavaa johon rakastuu. Ja vaikka minusta on ihanan lempeä ja leppoisa ajatus että tämä asunto muuttuu meidän kodin näköiseksi kodiksi pikkuhiljaa eikä mitään osteta kiireen kanssa vain siksi että "pitää olla", niin joskus tuntuu myös että ehkä olisi paikallaan tehdä semmoinenkin lista, että mitä tänne lamppujen ja sohvien ja yhden nojatuolin lisäksi vielä pitikään; että ainakin olohuoneeseen silitettävä ruosteenpunaiset verhot, eteisen seinään kiinnitettävä sinitarroilla kuvia ja kortteja, siniseen kehykseen löydettävä kuva.

***

Yhden listan muistin kun Jonna kirjoitti vaateasioista ja mainitsi ostolakkoni, se lista on ensi vuodelle ja siinä on neljä asiaa: sukkahousuja, kevät/syyskävelykengät, pitkähihainen mekko, hulmuhelmainen hellemekko. Nuo ovat ainoat asiat, joita tänä vuonna, kun olen yrittänyt olla ostamatta uusia vaatteita, kenkiä tai laukkuja, olen huomannut tarvitsevani, ellei lasketa yksiä pellavaisia kesähousuja jotka kesällä lakosta huolimatta ostin kahden kuukauden harkinnan jälkeen kun ainoat kesähousuni repesivät korjauskelvottomaan kuntoon niillä toukokuun kummallisilla etuhelteillä. (Olen sortunut tuon lisäksi vuoden aikana kahdesti, kerran ostin kirpparilta yhden tunikan jota en tarvinnut ja jota olen käyttänyt kerran koska vaikka se näyttää ihanalta se ei ole kovin mukava päällä. Toisella kertaa en oikein edes tajunnut ostavani vaatteita kuin vasta jälkikäteen, kun ostin Violetilta ranteenlämmittimet jotka ovat maailman ihanimmat.)

Olen tässä vuoden aikana huomannut että olin oikeassa kun pidin vaatekaappiani loputtomana, täyteen ahdettuna epämääräisyyksien kasana, olen karsinut, antanut vaatteita äidille ja ystäville ja sisaruksille, kiikuttanut niitä kierrätykseen, myynyt kirpputorilla, yhteensä varmaan kolme jätesäkillistä on löytänyt uuden kodin. Lopuilla pärjään ihan mainiosti tämän vuoden, pärjään varmaan ensi vuodenkin, enkä näe mitään tarvetta ostaa muita kuin nuo neljä listaamaani vaatetta vuonna 2011, koska minulla on enemmän saapikkaita kuin ehdin käyttää, enemmän mustia peruspaitoja kuin tarvitsen, monenmonta hametta ja yli kymmenen talvitakkia. Mutta vuoden aikana olen myös päässyt irti siitä tarpeesta määritellä itseäni ja onnellisuuttani ostamalla, nykyään kun selaan naistenlehtiä mietin että voi kauhea, taasko pitäisi muka ostaa jotakin, muotikuvia saatan katsella yhdistelyideoiden toivossa mutta en enää viitsi lukea niitä pienellä printattuja tuoteinfo-osioita jotka ennen luin läpi hyvinkin tarkkaan. Kaupoissa kulkiessani en tunne enää tarvetta plärätä läpi jokaista alennusrekkiä, mutten myöskään joudu nykyään kääntämään katsettani muualle tai välttelemään kauppoja kokonaan kuten vuoden alussa kun vielä tunsin tarvetta ostaa alennusmyynneistä kassikaupalla tavaraa. En aio tämän vuoden jälkeen kieltää ostoksia itseltäni kokonaan, mutta heräteostokset aion; tästä lähtien ostan vain tarpeeseen.

***

Ja sitten on vielä ne tylsät mutta tuikitarpeelliset listat joista Anna kerran kertoi olevansa kiinnostunut kuulemaan enemmänkin, meidän viikon ruokalistat. Ne tehdään sunnuntai-iltaisin, yleensä selaan läpi paria luottokeittokirjaa (pääasiassa Tuija Ruuskan Aurinkomaa, Anna Bergenströmin Joka kokin keittokirja sekä oma reseptikirjani) ja ehdottelen miehelle että kävisikö tämä tai tämä, ja sitten valitaan viisi ruokaa joilla selvitään ne viikon viisi arkipäivää, mies syö yleensä päivän toisen aterian koulussa ja minä ja lapsi syödään edellisen päivän jämiä tai pakasteeseen unohtuneita, joskus lapsi saa purkkiruokaa koska tykkää lihasta jota meillä ei oikeastaan syödä kuin hyvin harvoin.

Viisi ruokaa, muutama salaatti, joitakin välipaloja valmiiksi mietittynä, ja maanantaina haetaan viiden päivän ruoat kaupasta kaappiin. Kuulostaa tosi tylsältä, mutta minusta on kiva kun ei tarvi joka päivä miettiä että mitä hittoa sitä taas tänään syötäis, katsoo vain listasta jonkun ruoan joka sen päivän fiilikseen sopii, tänään valitsen listalta joko aurinkokeittoa, kasviskiusausta ja uunikalaa, porkkana-linssikeittoa tai Ranskan ratapataa, luultavasti jälkimmäistä koska tekee ihan valtavasti mieli punapapu-rucolasalaattia ja pavutkin on marinoitumassa jo, eikä se oikein sovi keittojen kanssa tai kalan. Se on tämän laiskiaisviikon ainoa oikea aikaavievä salaatti, muuten luvassa on porkkana-lantturaastetta ja lapsen suosikkia kurkku-omenaraastetta.

Viikonloppuja ei tuossa listassa ole, silloin me yleensä yllätetään itsemme joka päivä, käydään ostamassa lauantain ruokatarvikkeet lauantaina ja sunnuntain sunnuntaina, paitsi ensi viikonlopulle on mielessä muotoutumassa salainen lista, kun vieraita tulee juhlimaan miehen syntymäpäiviä, ja tulee semmoisia vieraita joille pitää laittaa monenmoista ruokaa, kun yksi ei syö kalaa ja toinen ei syö lihaa ja kolmas ei saata syödä paprikaa eikä maissia. Mutta ei kerrota siitä kenellekään, ei ainakaan miehelle, niin sitten mies ainakin yllättyy vaikka minä en.