ilta pimenee
ja se on parasta syksyssä, nämä hiljaiset, rauhalliset, pimeät illat. Nyt kun ei ole telkkariakaan, illat tuntuvat ihan eri tavalla luksukselta, omalta ajalta, ei semmoiselta että heittäydytään puolikuolleena sohvalle ja annetaan virran viedä. Olisi paljon kerrottavaa, mutten malta. Tänä iltana aion lukea hitaasti, ajatella jokaista sanaa, kasvattaa hiuksia, lepuuttaa jalkoja, kuvitella olevani tanssija, siirtää yhden varpaan kerrallaan toiseen asentoon kuin hallitsisin kehoni täydellisesti, ajatella jokaista liikettä itsenäisenä, omanaan, ja silti osana minua, on sitä kuulkaas tekemistä siinäkin.
Näin omakotitalosta käsin syksyn pimeät ovat myös armollisia, koska pihatöitä ei voi lähteä tekemään enää seitsemän jälkeen, kun taas kesällä paras aika puunata kasvimaata oli iltayhdeksän maissa.
ReplyDeleteHallita kehonsa kuin tanssija -voi kun osaisikin. Todellakin, siinä sitä tekemistä vasta olisikin. Tuosta liikkumispohdinnastasi tuli välittömästi Siilin eleganssin vastaavat pohdinnat mieleen.
Merruli, voi, syysiltojen pimeydessä on niin monta hyvää puolta, vähintään yksi jokaiselle! Siilin eleganssia en olekaan vielä lukenut, on kyllä pitänyt mutta se on aina kirjastosta mennyt kun käyn sitä etsimässä, mahtaisiko olla semmoinen teos että kannattaisi melkein ostaa se omaan kirjastoon.
ReplyDeleteTuossa sitä tekemistä vasta onkin! Nauti illastasi.
ReplyDeleteMinulle joka ikinen syksy (etenkin) tarkoittaa valtavaa kaipuuta tanssin pariin. Klassinen baletti ja kaikki mitä siihen kuuluu on ollut elämääni vuosia mutta ei nyt enää. Aikuisiällä, aika myöhäänkin olen vielä käynyt monenlaisia lyhyempiä "verestelykursseja", ihan vaan koska kaipaan niin kovin.
ReplyDeleteEn kaipaa mitään vaaleanpunaista unelmaa vaan nimenomaan sitä kovaa työtä ja niitä oivalluksia siitä miten keho toimii ja mitä sen kanssa voi tehdä.
Jonna, niin tein!
ReplyDeletePiilomaja, minä en ole koskaan tanssinut, mutta tanssijoista tulee aina mieleen notkeus, venyttely ja kehonhallinta. Se on varmasti valtavan työn tulos, enkä pystyisi semmoiseen koskaan, mutta on mukava kuvitella välillä, venytellessään, olevansa kuin tanssija.
Ihana ilta! Miten tukan kasvatus sujui? Suloinen suunnitelma! :)
ReplyDeleteIlse, tukan kasvatus on ihan mukavaa hommaa, joskaan tulokset eivät aina päivän päätteeksi ole toivotun mukaiset... :)
ReplyDeleteIhania ajatuksia! Iltahämärä ja hiljainen hetki rauhoittavat kummasti.
ReplyDeleteArualMaria, niin totta, varsinkin syysilloissa on sitä jotain.
ReplyDelete