kiirastorstai /// thursday of mysteries

 



Kukkakaupasta oli tulppaanit loppu, ostin narsisseja, krookuksia ja kukkia, joiden nimen jo unohdin. Melkein unohdin hakea kukatkin, mutta sisko laittoi kuvan omistaan whatsappin perheryhmään ja muistin.

Aamulla olohuone kylpee valossa, palapelipöytä on myös meidän aamiaispöytä, lapsi unohtaa melkein mennä kello yhdeksän alkavalle oppitunnille keittiön pöydän ääreen. Onneksi kuitenkin muistaa itse, minulla ja miehellä on jo työpäivä käynnissä. Teen omani olohuoneen sohvalla, tulen siitä vähemmän kipeäksi kuin pöydän ääressä istumisesta.

Koulupäivän jälkeen serkkupoika kolme vee soittaa tyttärelle videopuhelun, jutellaan siileistä, dinosauruksista, vetureista ja vähän myös opettamisesta etänä ja läsnä silloin kun on äitien vuoro puhua. Meidän kellarista löytyy dinosaurus- ja lohikäärmekirjoja, joita tytär haluaakin taas lukea.

Iltapäivällä keittiön ikkunan maisema näyttää ihan maalaukselta.

Ikkunaan laitettaan kanaverhot ja lattioille värikkäät räsymatot, kun meillä on liian haaleaa joka paikassa, sanoo tytär. Tuuli heittää mattotelineelle tuultumaan viedyt valkoiset matot suoraan kuralätäkköön.

///

They were out of tulips at the florist's so I bought some other pretty things, the names of which I already forgot. I almost forgot to go buy flowers at all, but luckily my sister shared a picture of hers in our family whatsapp group.

In the morning our living room bathes in the sun, our puzzle table becomes a breakfast table as well. A almost forgets to attend her 9 o'clock lesson but remembers just in time, it takes two minutes to start her computer and hop in. By that time me and O have already begun our work days; I spend mine on the living room sofa because that makes me less sore than sitting at a table.

After the schoolday is over, her cousin, aged three, gives my daughter a live video call. We chat about hedgehogs, dinosaurs, locomotives, and a tiny bit about teaching online and in classroom when it's the moms' turn to talk. We find dinosaur and dragon books in the basement that my daughter still wants to read.

In the afternoon the view from the kitchen window looks like a painting.

We dress up our house with colorful curtains and rugs because A thinks it's too bland at ours. The wind blows our white rugs, taken out for some air, straight into a puddle of mud.

Comments

  1. Blogging is realy soothing and reading this too. I just came back from work, (i am substitute for our telephone operator, so i can't work from home) and reading your blog, whilst sitting in the sun next to my cat, gets me into a more relaxt pace. So I will enjoy the sun for a while and I guess dinner will be a tad later.

    ReplyDelete
    Replies
    1. I’m glad you found reading this soothing too! I didn’t used to always have something specific to say when blogging years ago, it was more like journal of sorts. I kind of like the thought of returning to that, just writing about the days of our lives. There doesn’t always need to be point, does there?

      Your afternoon sounds super relaxing and calm Sandra! Sitting in the sun with a cat sounds just ideal. We’ve been longing to get a cat as well, again, but are not sure if Aino is still allergic or not. They’re such marvelous creatures, real examples of how to enjoy life and take it slow. Hope you have a nice evening!

      Delete

Post a Comment