this light

Yöllä on satanut lunta. Kun herään aamulla tunteja ennen muita, pakkasta on mittarin mukaan neljä astetta. Päälle neule, kuuma kahvi tulille, kuvaan aamun valon talteen. Se on kevään valoa, pakkasesta piittaamatonta.

Valo liikkuu talossa, en pysty keskittymään lukemiseen, pompin sivulta toiselle ja ajatukset ovat jossain muualla. Melkein ostan itselleni tyylikkään kastelukannun kolmella kympillä, kunnes tajuan että tyhjä viinipullo ajaa ihan saman asian. Yhdessä kaupassa on alessa puinen muna-alusta, set of 4. Radiossa kerrotaan, että nyt kun ihmisillä on enemmän aikaa kirjoille, jotkut kuuntelee äänikirjoja puolitoistakertaisella nopeudella että ehtii kuunnella enemmän. Yhtäkkiä olen sanaton. En tiedä mihin sanani menivät, ne jotka ennen virtasivat vuolaana.

Luen Atwoodia yhden runon päivässä, tämän aamun runossa oli tämmöinen säe:

We can see (arm in arm)
as we watch them go
round and round
intent, almost
studious (the grass
underfoot ignored, the trees
circling the lawn
ignored, the lake ignored)
that the whole point
for them
of going round and round
is (faster
       slower)
going round and round

Runo on vuodelta 1965 ja sen nimi on The Circle Game,

ja runon piirileikki leikkivistä lapsista lukiessani ajattelin.

Niin, siis nykyaikaa tietysti.

///

It snowed at night. I wake up hours before everyone else, it’s minus four degrees, I pull on a thick sweater and make coffee and take pictures of this light. 

The spring light that ignores the snow and moves in the house makes it hard to focus on reading, I jump from page to page, end up almost buying a watering can for 30 euros until I realize that an empty wine bottle has the exact same function and costs nothing. A shop sells wooden egg dishes, set of four, for 50 per cent off. On the radio they say that now that people have more time for books, lot of us are listening to audiobooks at 1.5 times speed in order to listen to more books. I’m wordless, I don’t know where my words went. They used to flow. 

I read Atwood at the speed of one poem a day, todays poem has this verse:

We can see (arm in arm)
as we watch them go
round and round
intent, almost
studious (the grass
underfoot ignored, the trees
circling the lawn
ignored, the lake ignored)
that the whole point
for them
of going round and round
is (faster
       slower)
going round and round

The poem is from 1965 and it’s called The Circle Game.
As I read about the children playing a circle game on the lawn, I thought.

Of modern life, obviously.