kuin vuosikymmen sitten melkein /// like it was a decade ago

Luen aamulla paperilehteä ja kuuntelen kokonaista levyä alusta loppuun. Puhelimelta toki, mutta se tuntuu jotenkin nostalgiselta. Mies ja lapsi rakentavat palapeliä, minä juon kahvia ja luen kirja-arvosteluja, levyarvosteluja, elokuvasuosituksia.

Ennen lounasta lapsi asettelee seikkailuretkeltä taskun pohjalla kotiin matkanneet kivet kuistille riviin kuivumaan, yksi tippuu. ”Ainakin se pääsi kivikavereiden joukkoon,” lohduttaa yksitoistavuotias kaikkia surevia, ehkä eniten itseään. 

Minä kannan kaverin kaatopaikkakuormasta kotiin kannetut tuolit kuistille ja suunnittelen istuvani niihin joskus kahvia juomaan, ehkä jo tänään. Autotallista löytyy turkoosinvihreä tuoli joka on joutunut unohdettujen kasaan kun on ollut tähän kotiin muka liian värikäs, kannan senkin kuistille tuultumaan, päätän pestä sen yöpöydäksi. Meidän koko piha on kaikennäköisiä pelastettuja, patiokivet kaivettu ylös kavereiden mullasta kun eivät sopineet uuteen pihasuunnitelmaan. Eivät ne ehkä minunkaan suurin unelma ole, mutta varsin kelvolliset kyllä, asiansa ajavat. Kuvaan kaiken tämän kameralla, jonka sisko sai ylioppilaslahjaksi toistakymmentä vuotta sitten. Ihan hyvin toimii vielä.

Mies lähtee taas iltapäivällä yllättäen palokuntakeikalle, minä arvelen että kokkaan illallisen perinteisesti keittokirjasta sitten kun olen ottanut päiväunet, mutta sitten kuitenkin ensin keitän kahvit, istun tähän, avaan läppärin ja kirjoitan, unohdan nukkua. Kaikki on kuin vuosikymmen sitten melkein.

***

In the morning I read the paper paper and listen to a whole album in one go, albeit on the phone but it still feels nostalgic somehow. A and O continue with our Moomin puzzle, I have coffee and read book reviews, album reviews, movie recommendations from the editors.

Before lunch A empties her adventure jacket pockets on the porch, arranges the rocks in a row to dry out, one of them falls down. 'At least it's among its rock friends,' the eleven-year-old consoles all those mourning, most of all herself. I carry out the porch chairs we rescued from our friends' truckload of stuff headed for the dump, and plan sitting in the sun some time, maybe today. I find a turqoise-greenish chair in the garage forgottens pile, it was deemed too colorful for this house once, I take it out for some air and will wash it later, it'll make a fine night stand. Our whole garden is full of things rescued and repurposed, like the tiles of our patio that were dug out of a friend's garden because they didn't fit the new garden plans. Much of it isn't my dream come true either, but not everything needs to be, things can be just good enough. 

In the afternoon O leaves for another fire fighting gig, I decide to cook dinner from a recipe I find in an actual cookbook, right after I've taken an afternoon nap. But before that, I make some coffee, sit down at the table to write this on a laptop, forget about sleeping, and everything is almost like it was a decade ago.