ja että se kiireen tuntu tulee siitä kun on niin paljon kesken. Vaikka haluaisi saada valmista, pitäisi opetella sietämään keskeneräisyyttä. Ja tekemään ja olemaan kiireettä.

(Lapsen synttärilahjaksi saamalla Titi-nalle -dvd:llä, joka muuten on ainoa häntä tällä hetkellä kiinnostava tv-ohjelma ja hyvä niin, on laulu jossa lauletaan aikuisten kiireistä ja siitä mitä pienet sydämet tarvitsevat. Minulla tulee siitä kyyneleet silmiin. Että sittenkin kaikkein tärkeintä, ja parasta, on lapsen nauru.)

Aamupyöräily läheiselle tallille, jo toisen kerran. Vaikka heppoja on riemukasta katsella ikkunasta tai kuvakirjasta, ja vaikka leluhepat ovat kivoja, läheltä katsottuna ne vetävät hiljaiseksi. Kovin lähelle ei uskalla mennä, minäkään en oikein tunne heppoja. Meitä katselemaan tullut pieni valkoinen näyttää lähtiessämme siltä kuin aikoisi ottaa päivänokoset auringossa. Minusta sillä on hurjan hyvä elämänfilosofia. Pellonreunalla pajut ovat pukeutuneet valkoiseen, mutta niitä ei jäädä kuvaamaan, pellolla pesitään. Kuuluu ainakin kuovi, muita en tunnista, minusta olisi mukava tunnistaa enemmänkin. Vai oliko se sittenkin kuikka, en ole varma.

Lapsi ei suostu tänään syömään mukisematta kuin hedelmiä. Minä yritän saada selvää miehen mummon vanhasta simareseptistä. En ole varma, mistä humalasta siinä puhutaan. Eipä silläkään kiire ole, näyttää valmistuvan viikossa, ja jos ei valmistu niin ei haittaa, mennään vaikka naapuriin simalle.