naisten talo




Tänään käymässä siskoni ja äitini, jaloissa ympäri taloa juokseva kukkaisneito.

Pihatiellä jokavuotinen tulva ja routavauriot. Joku on tehnyt pieniä puroja, tahtonut auttaa meitä tai sitten halunnut lotrata vedellä. Tulva valuu nyt ojaan joka on äyräitään myöten täynnä. Ei me sille ole jaksettu ennenkään mitään tehdä.

Lapsi kiipeilee joka paikkaan, sohvalle, takkaan, tuoleille, sängynreunalle. En estä, opetelkoon. Kaikista kiinnostavimpia ovat kuitenkin koirat, kun ollaan menossa pihalle alkaa haukkuminen jo eteisessä. Ja hevoset myös, tänään niitä nähtiin kolme. Kun viimeisin poistui näköpiiristä piti kiljua pettymyksestä.

Siskot syövät jääkaapista ikivanhat leivontasuklaat. Äidin tuoma kakku syötiin jo iltapäivällä jälkiruoaksi. Kun tarkemmin ajattelee, olemme oikeastaan syöneet koko päivän mutta ei mitään tuoretta. Kasvimaan päällä on vielä kaksikymmentä senttiä lunta. 

Illalla naapurin ikkunassa paloi pyöreä kattolamppu. Pihatieltä katsottuna meidän olohuone näytti marrakeshin oranssilta. 
Ohikulkijat luulee varmaan, että meillä asuu hippejä.

Comments

  1. Aivan ihania nuo viimeiset virkkeet. Marrakeshin oranssi olohuone, sellaisessa minäkin viihtyisin. Kumma, miten mekin aina syödään, kun äiti tulee käymään tai varsinkin silloin kun minä menen äidille. Me syödään koko ajan jotain herkkuja. Sellaista on ilmeisesti Naisten talossa :)

    ReplyDelete
  2. No on se kyllä kumma, silloin kun mekin äidin kanssa tavataan joko hänen luona tai meillä, niin aina ollaan joko syömässä, kahvittelemassa tai leipomassa jotain herkkua :)
    Hippitalo, hihii, oletteko hippejä ollenkaan?

    ReplyDelete
  3. Kirjailijatar: Minäkin viihtyisin semmoisessa olohuoneessa, mutta meidän valitettavasti vain näyttää siltä ulkoapäin katsottuna. Äidin seurassa tosiaan tulee syötyä, näköjään sekä hänen luonaan että meillä. Ehkä se on joku äitien tarve, varmistaa että tyttärellä on leveä perä, eikös se ole ollut aina hyvinvoinnin merkki? :)

    Solen: Ehkä me vähän ollaan, ainakin jos muilta kysytään. En kyllä tunne itseäni mitenkään hippimäiseksi, mutta varmaan meillä on vähän semmoinen onnellisuuden filosofia -meininki. :)

    ReplyDelete

Post a Comment