Lapsena ylpeilin sillä, että muistin kaikkien sisarusteni (3) syntymäpäivät tarkalleen. Se tuntui tärkeältä, vaikka minua vanhimpana ärsyttikin usein se, että meitä oli "niin monta" ja talossa pyöri pikkuisia. Nykyään sisarukset tuntuvat maailman tärkeimmiltä kaikkina päivinä, ei vain silloin kun täyttävät vuosia.
Tänään entinen maailman suurisilmäisin pikkutyttö (jonka lapsenvahtina toimimisen sijasta valitsin kerran mieluummin hommakseni koko talon imuroimisen), maailman suurin muumifani (jonka nauhoittamia videoita lapseni katseleen nykyään mummolassa), teini-spice girls-poppari (jonka entiset cd-levyt majailevat hyllyssämme satunnaisia ysärinostalgiatrippejä varten) ja nykyinen maailman parhaat siskot -kategoriaan kuuluva yläkuvan nuori nainen ottaa yhden askeleen lähemmäksi kohti 27-vuoden ikää, jolloin fyysinen vanheneminen tutkimusten mukaan vasta virallisesti alkaa.
Koska emme pääse paikanpäälle onnittelemaan, kukkatervehdykset, karkit ja halit tulevat tässä kuvien muodossa. Onnea, sisko, nauti vapaapäivästä ja nuoruudesta!
Heipähei, olen Tuikkis. Löysin tämän blogin ja olen kovin iloinen siitä. Niin kovin iloinen, että jos olisi tässä nyt ilmapallo, antaisin sen sinulle.
ReplyDeleteTässäpä hyvän ideologian omaava blogitar! Minäkin koitan tuohon hitaanpaan suuntaan elämääni suunnata. Hyvää matkaa sinulle.
ReplyDeleteTuikkis: Hei vaan, ja tervetuloa. Kiitos ilmapallosta, tekee mieli siteerata Nalle Puhia, joka sanoo, että "nobody can be uncheered by a balloon".
ReplyDeleteEilen tänään huomenna: Kiitos vain, matka on ainakin tähän mennessä tuntunut hyvältä. Toivottavasti sinunkin!