jemmari

Mies on aamupäivän kotona, join aamukahvit terassilla, oli lämmintä mutta kauan en ehtinyt olla, on muka niin kiire johonkin koko ajan. Ihania aurinkoja on ollut, aamuisin ja päivisin ja iltaisin, meidän talossa on jo niin lämmintä kun ilta-aurinko paistaa sisään keittiön suurista ikkunoista, lapsikin voi juosta pitkin lattioita ja nautiskella elämästä ilman paksua toppausta pepun ympärillä.

On niin kiire koko ajan, hirveästi muka-tehtävää, tajusin hiljattain ettei kaikkea tätä romua voi millään muuttaa pois tästä talosta, eivätkä ne varmaan seuraavaan asuntoon mahtuisikaan, jos semmoinen jostain joskus löytyy, ellei se sitten ole yli sadan neliön ja siinä nyt ei meidän perhekoolla ole mitään järkeä. Tuntuu hurjalta luopua tästä jota olemme nyt muutaman vuoden hoitaneet, ja vaikeaa on luopua myös tavarasta jota kuvittelen joskus tarvitsevani, onko se sitten sitä että on tarpeettoman kiintynyt omistamaansa materiaan vai semmoista pula-ajan logiikkaa, että entä jos tarvitsee mutta sitä ei sitten olekaan eikä ole varaa ostaa uutta, ei ekonomisesti eikä ekologisesti.

Kirjoista on vaikeinta, viime kesänä yritin viedä kirjojani kirpputorille, parin sadan joukosta onnistuin löytämään kymmenkunta joista katsoin voivani luopua, kirjoja on meillä jokaisessa huoneessa, on hyllyillä ja pöydissä ja kaapeissa, on luettuja ja lukemattomia, mutta kuka niistäkin sanoo minkä haluaa sitten eläkeiässä vielä omistaa, tai vaikka viiden vuoden päästä, että voi palata kirjan ja oman menneisyyden tunnelmiin.

Siksi aloitan lehdistä, revin leikkeitä talteen, sisustus omaan taskukansioonsa josta aion ne myöhemmin liimata ihan oikeaan kansioon mutta sitä ei tule koskaan tapahtumaan, muotikuviin tiks-tiks reiät rei'ittimellä ja suuren kansioon joka paisuu vuosi vuodelta, ruokareseptit omaan keittokirjaani jonka logiikkaa kukaan muu ei ymmärrä, sen Italia- ja jälkiruoka-osiot ovat jo täynnä, joudun ehkä laittamaan italialaiset Ranskaan.

Mutta on lehtiä joista joutuisi repimään talteen melkein jokaisen sivun, samalla tavalla kuin on vaatteita jotka vain näyttävät ihanalta hengarissa vaikka eivät päällä, mutta näyttävät niin ihanilta ettei niitä voi antaa eteenpäin, kankaanhan voisi käyttää vaikka joskus johonkin muuhun, mutta sitäkään ei tule koskaan tapahtumaan. Tai ehkä sitten, kun on toimiva ompelukone, alakerran rikkinäisen ja painavan ja tilaavievän Singerin mukaan ottaminen ei ainakaan ole kovin realistista.

Ei ole ompelukonetta, mutta on kaksi silitysrautaa, toisella voi silittää isoja asioita ja toisella pieniä, jälkimmäisessä lukee materiaaleittain mitä silityslämpötilaa on syytä käyttää, ja se on ihan hyvä tämmöiselle suurpiirteiselle kodinhoitajalle. Ja onko nämä nyt sitten pieniä vai isoja asioita, sitä en osaa sanoa, ja onko tuolla nyt väliäkään, näitä minä päivät mietin ja puuhaa on muka niin paljon että on kiirettä, mistä se kiireen tuntu oikein tulee ja se että on niin hirveän paljon asioita kesken?

Ja sitten viikon oivallus, oikeastaan tajusin sen jo maanantaina, on hyvä aloittaa viikko ymmärryksellä. Ilman opiskelua tämä kotona oleminen olisi ihan lasten leikkiä.