Lapsi keräisi vain kukkia ja kiviä ja lehtiä ja oksia ja menisi rannalle. Kyläreissu peruuntui, joten pakotin tänään leikkipuistoon, minun on nähtävä välillä ihmisiä, eikä se pahaa tee hänellekään. Kyllä se kikatteluksi siitä muuttui.

Kävin katsomassa elokuvan, joka palautti uskoni elokuvaan ja vähän ihmisiinkin. Siihen, että voi tehdä hiukan poliittista taidetta kauniisti, osoittelematta liikaa, antamalla katsojalle tilaa ajatuksille. Eikä lempinäyttelijästäni, Gael Garcia Bernalistakaan voi juuri koskaan mitään moitteen sijaa löytää. Jos haluatte ajatuksia herättelevän elämyksen, menkää katsomaan Sade kuuluu meille. Voitte kernaasti mennä katsomaan sen myös Bernalin vuoksi, ja antaa ajatusten herätä vähän niin kuin vahingossa.

Tuulee melkein kuin merellä. Viikonloppuna aion tuonne järveen.

PS. Osallistukaahan arvontaan!