4 x valoa pimeydessä
1. Kuvissa Pispala kello kahdeksalta illalla, näiltä meidän rannoilta katsottuna.
2. Nähtiin bussipysäkillä ruumisauto:
"Äiti, kato, lippuauto!"
"Se oli semmoinen hautajaisauto."
"Mikä se on?"
"Se on semmoinen surullinen auto."
"Surullinen! Vaikka sillä on lippukin!"
3. Mietin tämän alkuviikon tätä vuotta, vuotta 2011, mitä kaikkea se on tuonut mukanaan. Niin paljon muutoksia, niin paljon muuttumista. En olisi uskonut, että vaikean alkutalven, helvetillisen kevään ja melankolisen kesän jälkeen tästä vuodesta tulisi tämmöinen, että voin sanoa siitä vain hyvää. Ja sanoa, että nyt on onni, ja että olen kiitollinen siitä kaikesta sekä ihan kaikesta tästä, ja että olen oppinut taas luottamaan siihen, että ilo kantaa, vaikken olisi uskonut enää siihen luottavani. Kyllä se kantaa.
4. Olkoon viikkonne valoisa ja iloisa!
1.Hienot kuvat!
ReplyDelete2.Ihana tyttönen.ei ole lasten puheita voittanutta!
(Meillä tyttö katsoi sunnuntain merenrantaretkellä taivaanrantaan aurinkoa,ja huusi:"Äiti katso,pallo on ihan jumissa!")
3.Olen kovin iloinen saadessani lukea koko tuon kappaleen.
4.Kiitos,samoin sinun!
Ilo kantaa! Ihanaa, että vuosi on kaikenkaikkiaan kääntynyt hyväksi.
ReplyDeleteValoisaa viikkoa! (Ja nyt menen tuonne ulos pimeyteen koiran kanssa...)
Ilo muuten kantaa, se on ihan totta!
ReplyDeleteTulin kovin hyvälle mielelle kirjoituksestasi, vaikkei mieli niin matala ollut ennenkään.
Niin hyvä kuulla tämä. Ilahduttaa minuakin, että saat ja jaksat nyt ja jälleen iloita.
ReplyDeleteryppymekko, voi että tuota jumissa olevaa palloa! Nauratti ääneen, pelkkä tilanteen kuvittelukin!
ReplyDeleteleena, kyllä siellä pimeydessäkin sitä valoa on! Toivottavasti löysitte sen!
piilomaja, niin se tekee, olen erityisen iloinen siitä, etten harhautunut keväällä ja kesällä mihinkään vertaistukiryhmiin joissa vaikuttaa pikavilauksilla olevan ikuinen suru päällä. Ilon kanssa kaikki on niin paljon helpompaa, meille kaikille.
Merruli, kiitos sanoistasi. Minusta on mukavinta se, että saa surra silloin kun surettaa ja iloita silloin kun ilostuttaa. Ja tietysti on mukava ilostuttaa myös toisia. :)
sydänkäyriä :)
ReplyDeleteKiva että sydän sykkii iloa!
Ihanaa viikkoa myös teille!
Sanna :)
Ohh what it is?Unfortunately I do not understand Finnish...but I like this shapes!
ReplyDeleteNämä ovat kaikki ihania...
ReplyDeletekolmas herätti minussakin ajatuksia ajan ja merkitysten muuntumisesta, syvenemisestä, muotojen hahmottumisesta sitten, kun kokonaisuus on vähän paremmin selvillä. Kiitos mietteidesi jakamisesta.
Sanna, tosiaan, voisivathan ne niitäkin olla. Minun sydänkäyriä tälle kaupungille. :)
ReplyDeleteAnna, these are the lights of another part of this town, photographed at 8 in the evening when it was pitch black outside. : (I've been wondering if I should write in English some time, so maybe I'll do that in my next post!)
Marikki, kiitos sanoistasi. Kyllä, niin se on, että asiat ottavat usein muotonsa kun niitä pysähtyy katsomaan kauempaa, katsomaan niitä syvemmälle. Siinä mielessä on hyvä, ettei elä pelkästään tässä hetkessä, vaan palaa takaisin ja katsoo eteenpäin, antaa ajatusten kasvaa ajan mukana, yrittää oppia niistä.