tällä viikolla

 - käveltiin lapsen kanssa ylös jyrkkiä, kapeita kierreportaita ja sain taas muistutuksen korkean paikan kammostani, aivan ylhäällä lapsi horjahti, minulla kädet täynnä tavaroita ja sydän kurkussa, en ehtisi millään, onneksi tasapaino löytyi itsestään

- olen ollut mustasukkainen ihmisille joilla on yövalo, meillä ei ole sopivaa, se meni rikki muutossa, ja myös ihmisille joille uni tulee odottamatta, lukematta, niin etteivät ne joudu nukahtamaan joka ilta sohvalle kirjansa kanssa ja heräämään siitä keskellä yötä selkä kipeänä, jos meidän perheessä ei olisi semmoisia ihmisiä niin olisi varmaan jo uusi lamppu mutta aina kun sitä lähdetään hakemaan harhaudutaankin johonkin muualle ja muistetaan se vasta kotona, ja puoliksi nukutut yöt sohvalla jatkuvat

- varastin vahingossa lehden sairaalasta, otin sen mukaan odotushuoneesta toiseen siirtyessä, laitoin laukkuun ja aioin palauttaa lähtiessä, unohdin -- nolottaa ajatus lehden varastamisesta lastenpoliklinikalta, koetan lohduttautua sillä että se on hyvä lehti

- en ole lakannut ajattelemasta elokuvaa jonka näin viime viikolla, sitä miten onnekkaita olemme kun meillä juoksee koteihimme kraanavesi jota voi laskea laseihin, jolla voi pestä pyykkiä, jolla voi tiskata astiat, jota voi lorauttaa keittoihin, sitä minä olen ajatellut päivittäin, miten vaikea on ymmärtää miten vaikeaa elämä olisi ilman vettä, tajuta miten tärkeää se meille on

- parasta koko viikolla on ollut iltaisin ottaa lapsi syleilyyn, silittää hiuksia ja hipaista hellästi poskea, kuiskata korvaan minä rakastan sinua, lukea satu jos toinenkin, olemme Astrid Lindgrenin Kultasiskon lumoissa molemmat, mikä onni saada tehdä näin iltaisin, ilta toisensa perään, mikä lämpö.

Sain sanat Liivialta, jos haluat sanoja sinulle, kerro siitä kommentissasi.