lucky day





Vietettiin aamupäivä ystävän luona kahvitellen, kuulumisia vaihtaen, pikkuruista vauvaa hoitaen ja hellien. En ollut muistanut, että vauvat voivat olla niin pieniä! Ja tytär oli innoissaan kun sai pitkästä aikaa leikkiä parhaan ystävänsä, vauvan isoveljen kanssa. Aamupäivä vaihtui iltapäiväksi aivan siivillä! Kuukauden ikäiselle vietiin tuliaisina tietenkin Sophie jonka kortin kera tilasin tätä vauvaa varten jemmaan Gredelinistä jo aikoja sitten. Suosittelen kyllä kyseistä putiikkia lämpimästi, palvelu on ollut aina ystävällistä (silloin kun sitä on verkosta ostaessa tarvittu) ja toimitus todella nopea.  

Salainen paheeni: en voi vastustaa visiittejä kirja- tai kukkakauppoihin aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus -- tai molempiin, jos on onnea. Tällä kertaa kukkapuketti tuli kuitenkin miehelle, jonka osa-aikaisesta työsopimuksesta tehtiin tänään kokopäiväinen, jee! Toivottavasti onnenpäiviä riittää teilläkin!

***

We spent the morning at a friend's place, having coffee, catching up, admiring the new born baby. I didn't remember that babies could be so small! And my daughter was so happy to play with her best friend in the world, the baby's big brother. They used to see each other almost every day, but with the new baby in their house and especially now that we've moved to another part of the city, we haven't seen so often. Oh how the time flew, suddenly it was late afternoon already! (We got the baby a Sophie, plus the cute little card, from this lovely little shop.)

My little secret: I can't resist nipping into a bookshop or the florist's whenever I get a chance -- or if it's a lucky day, both. This time the flowers were for O, though, because his part-time position was made full-time today -- a lucky day indeed! Hope your having a lucky one, too!

Comments

  1. Hyvää tuulta täälläkin, mukavaa että sielläkin.
    Jos kukkia ostaa miehelle, niin saa ne tavallaan itse:) Paitsi, jos ne meni sinne miehen työpaikalle....
    Söpö paketti.

    ReplyDelete
  2. Kaunista!

    Mä sorrun myös kirjakauppoihin. Tosi helposti, ihan kuin vahingossa. Nytkin tänään ihan vahingossa haluaisin työmatkalla sortua sinne....

    Kukkien kanssa on jotenkin tiukka itselle, siinä mulla jokin säästökomento ja jotenkin osaan totella itseäni siinä paljon paremmin.

    Mukavaa torstaita sinulle!

    ReplyDelete
  3. beautiful pictures
    seems to have spent a happy day, you bought a book?which?maybe it is in the library ;)

    ReplyDelete
  4. Minä ostin usein kukkia sille miehelle, jonka kanssa asuin silloin joskus ei niin kovin monta vuotta sitten. Kiitokseksi siitä, että se jaksoi minua kaikkinen virheineni ja puutteineni. Rakkaudenosoituksiksi. Muuten vaan.

    Jälkeenpäin ajatellen hämmentää se, että en vieläkään tiedä, mitä se ajatteli tästä tavastani... Mä tiesin siitä miehestä niin vähän, se harvoin sanoi mitään siitä, mitä se tunsi, vaikka meillä oli sopimus, että juuri tuntemisesta ja tuntemuksista puhuttaisiin. Jälkeenpäin huomaa monia asioita, en yhtään enää ihmettele, miksi me emme kestäneet.

    Onnea uudesta työsopimuksesta O:lle, hieno juttu!

    Niin, ja aivan ihana taivas yläkuvassa. Monena iltapäivänä on nyt ollut aivan huikeita taivaita.

    ReplyDelete
  5. Mulle toi mies kukkaset eilen. Perinne jo, aina kun olen saikulla, hän tuo keltaisia kaunottaria energiaksi. Mä kans sorrun, kirjoihin. Meinasin jäädä Dublinin kirjakauppoihin ikuisiksi ajoiksi.
    Onnea kokopäiväisyydestä!!

    ReplyDelete
  6. Liivia, totta, kukista on iloa itsellekin. Nyt "kukkana" tosin oli jukka, johon mies ihastui yhdellä kukkakauppareissulla mutta joka jäi silloin ostamatta... Kiva kuulla, että sielläkin on iloa!

    himalainen, minä taas yritän vähän pidätellä kirjakauppojen kanssa, mutta kukkakauppojen kanssa en ole nyt pidätellyt yhtään... Aika paljon on kasveja ostettu viime viikkoina, mutta ennestään niitä ei kyllä ollutkaan yhtään.

    Anna, thank you :) I got Raffaela Delmonte's book The Fragrance of Basil. Food & Memories of My Italian Childhood because I love reading about both other countries & cultures and food! :)

    Ilona, nyt on kyllä ollut mahtavia taivaita tosiaan! Monesti jälkiviisautta väheksytään, uskon että ajattelemalla ja analysoimalla menneitä oppii paljon itsestään ja maailmasta, ja sitä kautta kasvaa.

    Satu, voi miten ihana tapa, tuoda kukkia energiaksi! Minua ei varmaan saisi Dublinin kirjakaupoista ulos kantamallakaan... Paranemisia sinne!

    ReplyDelete

Post a Comment