warm breeze

Törmäsin tänään kaupungilla vanhaan ystävään, en ollut nähnyt häntä vuosiin enkä tiedä olisinko tunnistanut ellen olisi katsonut tarkkaan, hänellä oli kaunis huivi jota jäin katsomaan, minulla on paha tapa jäädä tuijottamaan kiinnostavia asioita ja ihmisiä mutta tänään se olikin hyvä tapa. Lämmin henkäys kulki lävitseni, tiedättekö sen kun ei ole nähnyt jotakuta vuosiin ja sitten sattumalta tavatessa tuntuu heti siltä että on löytänyt sydänystävän uudelleen. Parempaa aamua ei olisi voinut olla, ensin auringonnousu ja sitten hän, tiesi että tästä ei voi olla tulematta hyvä päivä.

Mutta jännittyneen odotuksen ilta: yhdeksään mennessä selviää, meneekö mies huomenna töihin vai saammeko aloittaa lakon vuoksi pitkän viikonlopun jo tänä iltana. Minulle sopisi ihan vallan hyvin jälkimmäinenkin, olisi mukava ehtiä paneutua vaikkapa huonekaluostoksiin yhdessä muutenkin kuin lappuviestinnän välityksellä. Nukumme edelleen lattialla koska emme pääse yhteisymmärrykseen sängystä tai ylipäätään löydä sopivaa. Tiedättekö ketään puuseppää, joka tekisi meille tilauksesta semmoisen sängyn kuin me halutaan?

***

I ran into an old friend in town today, I don't know whether I would've even recognized her if I hadn't been looking at her lovely scarf. It was like a warm breeze going through me, meeting her, we hadn't met in years and I didn't even know she was living here, but we instantly reconnected, you know how it is with some people, you feel like you've known them forever and that you've never lost the years when you actually haven't been in touch. It really brightened up my day, maybe even more than the beautiful sunrise.

We moved a couple of months ago and are still sleeping on the floor because we can't seem to agree on what kind of a bed we want. It's a battle between vision (mine) and practicality (his). The note on the third picture says: "Look at that bed!" / "Ooooooooh! he replies." Maybe we should start looking for a carpenter.