a january sunday lunch

Sunnuntai on ehdottomasti viikon paras päivä. Ei tarvitse mennä minnekään, olemme kaikki yhdessä kotona, lapsi leikkii ja saamme juoda rauhassa aamukahvit, suunnitella päivää jona ei tehdä mitään. Paitsi kiireetön lounas, pikku hiljaa kokaten ja hitaasti maistellen.

Kesäisellä menulla (kalapihvejä, kermaviilikastiketta, avokado-pinjansiemensalaattia) ja vihreällä kattauksella huijaamme itsemme kuvittelemaan ettei ole tammikuun viimeinen, ettei ulkona pyrytä kuin viimeistä päivää ja että valoa on vaikka muille jakaa. Illuusiolounas, kesän kuvitelma.

Iltaan piti kuulua elämäni ensimmäinen pilatestunti, kun jumppakaverini estyi lähtemästä jumppaan, mutta tuossa tuiskussa pelkästään kilometrien kävely tunnille ja takaisin olisi käynyt treenistä. Niinpä kaivoin esille edelleen joogasalilta tuoksuvan pinkin mattoni ja tein ensimmäisen joogaharjoituksen vuosiin. Keho oli unohtanut aurinkotervehdykset kokonaan, kurkku ei pystynyt hengitystekniikkaan, mutta voi mitä kaikkea tuo lyhyt harjoitus palautti mieleen ja ruumiiseen.

Lapsi on jo kylpenyt, sitten on meidän vuoro. Illaksi odotellaan vielä vieraitakin, siskoni pistäytyy pitkäksi aikaa yhdeksi yöksi matkallaan Raahesta Pirkanmaalle. Istutaan ja jutellaan, päivitetään kuulumiset -- se ihana puoli tässä kotona olemisessa on, että voi "kouluiltanakin" valvoa halutessaan myöhään ilman huolta siitä, miten seuraavana päivänä jaksaa sitätätätuota.

Ihan hyvä tammikuun viimeinen.