pink floyd -päivä

Sumuinen päivä, sekä ulkona että sisältä. Kummallinen.

Semmoinen, että yrittää kirjoittaa lyhyesti ja vähän, sekä tänne että tuohon koulutyöhön, vaikka oikeasti haluaisi perustella itseään ja ajatuksiaan, avata pienen raon omaan päähänsä.

Semmoinen, että tuntee häilyvänsä ajatuksesta toiseen, aikomuksesta toiseen, teosta toiseen, tuntee kuinka hankalaa se on toisille, että itse on semmoinen.

Semmoinen, että pitää kuunnella Pink Floydia, vaikka olisi uusia levyjäkin, koska se on tuttua. Turvallista mutta haastavaa, helppo mutta vaikea valinta.

Semmoinen, että haluaisi vain uppoutua kirjojen keinotodellisuuksiin, elää mielikuvituksessaan toisten elämää, vaikka se olisi kurjaa niin kuin Amelien Turhuuksien turuilla, paeta totta fiktioon.

Semmoinen, että oikeastaan tekisi mieli kokeilla, miltä tuntuisi sadan vuoden yksinäisyys, ihan vain tehdäkseen hyvää muille.

Semmoinen, että pesee monta koneellista pyykkiä vain voidakseen sanoa tehneensä jotakin, sitten illalla kun saa viimeinkin painaa päänsä tyynyyn ja yrittää lakkauttaa kaikki ajatukset, paitsi ne jotka seuraavat vääjäämättä mukaan uneen.