toisten kotona
- saa syödä samoilta lautasilta kuin lapsena
- joutuu koko ajan sanomaan "ei kiitos"
- kudotaan myssyä lapselle neuletakin ja villahousujen pariksi
- saa aamulla appelsiinikahvia pienistä kupeista
- on joka paikassa valokuvia: kirjahyllyissä, lipastoilla, ikkunalaudoilla
- saa lukea rauhassa kun toiset urheilevat tai nukkuvat päiväunia
- pääsee kirpputorille, josta voi löytää vaikka lapselle talvikengät ja sievät lapaset sekä tuttavien pikkuvauvalle oikein pieniä vaatteita
- saa istua valmiiksi katettuun pöytään ja syödä toisten tekemää ruokaa
- sattuu taas näkemään sen salaperäisen laatikon, johon äiti on 1970-luvulla kirjoittanut "ei ole tähän muitten puuttuminen" -- sen, johon on halunnut kurkistaa salaa jo teini-iässä
- on ennen kaikkea huikaisevan siistiä (sillä talo siivotaan aina lauantaina, oli se likainen tai ei)
- näkee itsensä toisessa valossa levättyään hetken tässä hitaudessa
Rentouttavaa viikonloppua kaikille!
Ihan samanlaisia tuntemuksia, kuin itsellä, kun käy lapsuuden kodissa. Siellä tosiaankin syödään samoilta lautasilta ja jatkuvasti joutuu sanomaan: "Ei kiitos". Siihen sanotaan: "No ota nyt vähän, ei näitä raaski jättää". Ja sitten otan lisää. Ja otan vielä vähän lisää. Sait mut hymyilemään täällä, kun vertailin havaintojasi omiin tuntemuksiin.
ReplyDeleteIhan kuin minun lapsuudenkodissani. Kotoisat fiilikset. Hienoa, että voit lähteä. Hienoa, että uskallat lähteä. Minä en ole ollut pois kotoa kahdeksaan vuoteen (paitsi synnytyslaitoksella). En osaa lähteä. Tsemppiä opiskeluhommiin. Tai jos et niihin asti pääse, niin tärkeintä kuitenkin ladata akkuja. Viikonloppuja!
ReplyDeleteSitä jotenkin taantuu aina kun menee takaisin lapsuusmaisemiin. Se tuntuu mukavalta ja vapauttavalta.
ReplyDeleteMeilläkin aina sanotaan ei kiitos ja silti otetaan lisää ja aamulla saadaan piparkakkukahvia.
Kirjailijatar: Itse asiassa en ole koskaan asunut vanhempieni nykyisessä kodissa, en edes Raahessa. He ovat muuttaneet sinne muutama vuosi sitten. Mutta tavarat ovat samat, ja tavat, joten samalta se vähän tuntuu.
ReplyDeleteAnnika: En minäkään ennen tätä ole ollut kertaakaan yötä pois kotoa lapsen synnyttyä. Oli jännittävä tunne, yhtä aikaa ikävä ja huoli kodista, mutta myös vapauttavaa ja leppoisaa. Opiskeltuakin sain, onneksi, täällä kotona se ei aina oikein tahdo onnistua.
Solen: Minun äitini puhuu samassa lauseessa laihduttamisesta ja tuputtaa lisää ruokaa. Se on aika hassua, mutta muistan sen joskus olleen tosi ärsyttävääkin. :)