ostolakosta ja urheilusta

Eilinen jumppa oli juuri semmoinen kuin toivoinkin: ihan kaikkea en jaksanut rankimman kaavan mukaan tehdä, mutta pysyin kuitenkin mukavasti mukana. Parantamisen varaa siis jäi, mutta ei tullut sellaista oloa, että olisin ihan surkeassa kunnossa. Tämä innostaa minua varmasti jatkamaan.

Tänään lihakset ovat vähän kipeät, mutta olo on ollut valoisa ja levollinen koko päivän. Hyvä mieli siitä, että on saanut lähdetyksi liikkeelle eikä vain kaivautunut syvemmälle sohvan pohjalle. Voi mikä onni oli löytää ystävä, joka lähtee mielellään jumppaan kanssani -- tai kevyelle palauttavalle lenkille, kuten tänään!

Vauvauinnista olen ihan yhtä innoissani, ellen enemmänkin. Olen nuorempana harrastanut uintia aktiivisesti, joten on ihanaa päästä polskimaan pikkuneidinkin kanssa. Ehkäpä hän saa siellä myös vähän kulutettua tuota ehtymätöntä energiaansa, ja saamme rauhallisen lauantain... Sopivia uikkareita minulla ei tosin ole, mutta niitähän voi vuokrata uimahallilta. Valitettavasti ihan kaikkia urheiluvaatteita ei kuitenkaan saa vuokralle, ja tämä alkaa osoittautua hienoiseksi ongelmaksi.

Eilen jumpassa jumppakenkäni osoittautuivat käyttökelvottomaksi. Ovatko ne joskus muka mahtuneet jalkoihini? Voiko kengänkoko kasvaa lisäkilojen kertyessä? Ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen jouduin heittämään kengät jalasta, mutta onneksi se ei kuitenkaan haitannut menoa. Hiukan epävarmalta hyppely tosin sukat jalassa tuntui, ja jotenkin en hygieniasyistä voi kuvitella meneväni jumppasaliin avojaloin. Ei auta kuin alkaa kaivella kaappeja jonkinlaisten kenkien toivossa.

Tänään lenkille lähtiessä puolestaan huomasin, ettei minulla ole a) talvilenkkikenkiä (liekö kesäksikään) eikä b) päälle mahtuvia toppahousuja. Vedin lähtiessä jalkaani miehen sadehousut, niiden alle lämpökalsarit ja collegehousut, ja olin polvista lanteille umpijäässä tullessani kotiin. Omat toppahousuni ovat minulle liian pienet, miehen puolestaan painavat (?!?!?) niin julmetusti ettei niitä voinut kuvitellakaan lenkkeilyhousuiksi. Kenkien asiaa ajoivat talvikäyttöön (muttei lenkkeilyyn) tarkoitetut tennarit, ja kuten voitte kuvitella, se tuntuu nyt jalkapohjissa ja nilkoissa.

Ystäväni oli oitis patistamassa minua paikallisen urheilukaupan alennusmyyntiin kenkiä ostamaan. Toppahousuja nyt ei luultavasti niin pitkään enää tarvitsekaan, kenkiä sitäkin enemmän, sekä talvi- että kesäsellaisia. En kuitenkaan haluaisi antaa periksi uudenvuoden lupaukseni suhteen ja rynnätä kenkäostoksille.

En ole koskaan ollut mikään välineurheilija, en aktiivisempana urheiluaikananikaan, ja minulle on aivan sama, millaiset housut, paidat ja sukat minulla on jumpassa päälläni. En ole koskaan kaivannut hi-tech -urheiluvaatteita, lumilautailutakkinikin tein itse yläasteella ja se on minulla edelleen käytössä. Mutta kuten ystäväni huomautti, jos kengät ovat niin huonot että jalat eivät kestä, koko lenkkeily saattaa jäädä.

En oikein tiedä mitä tehdä, sillä sopivan kokoisia kenkiä en kyllä taida saada mistään lainaan (toppahousuja ystäväni jo vähän onneksi lupaili). Jouduin kuitenkin toteamaan, että tätä urheiluasiaa en huomannut ottaa laskuun ollenkaan tehdessäni päätöksen ostolakosta -- en tullut ajatelleeksikaan, ettei minulla ole liikuntavaatteita. Mutta kuten sanottu, en haluaisi antaa periksi. Haluaisin löytää jonkun muun ratkaisun kuin uusien kenkien ostaminen. Tätä täytyy nyt vähän miettiä, ja hyviä neuvoja otan ilolla vastaan.