sen sijaan että

Sen sijaan että opiskelisin, istuisin sohvalla lukien loputtomia esseitä ja artikkeleita joista en tahdo ymmärtää hölkäsenpöläystä, yrittäisin tehdä niistä järkeviä muistiinpanoja jotka väistämättä muuttuvat sitaateiksi --

sen sijaan ihailisin paljon mieluummin Eugène Atgetin viime vuosisadan alussa ottamia valokuvia vanhasta Pariisista uudesta Paris Style -kirjastani (hämmästellen yhä uudestaan niiden taidokkuutta huomioonottaen sen aikaisen tekniikan).

Tai selaisin lukematta jääneitä lehtiä (Oliviaa, Voguea, Evitaa, Parnassoa).

Tai katselisin lunta, jota mystisesti vain tulee ja tulee (mies laulaa kulkusista, pellon toisella reunalla asuvat lapset hiihtävät pitkin moottorikelkkojen jälkiä, on vieläkin niin kylmä, ettei lapsen kanssa voi mennä ulos, mutta hyvänen aika miten pidän siitä ajatuksesta, että jos ei olisi niin kylmä, menisimme ulos ja jättäisin lukemiset sikseen!).

***

Koskaan aiemmin en ole tehnyt uudenvuoden lupausta (ja niitä on ollut paljon, tupakoinnin lopettamisesta kuntoilun aloittamiseen ja laihdutuskuuriin, näitä perinteisiä), joka olisi alkuunsa ollut yhtä helppo kuin tämän vuotinen. Varmaankin helppous johtuu siitä, etten ole käynyt kaupoissa, lukenut juurikaan lehtiä tai ylipäätään huomannut tarvitsevani epätoivoisesti jotakin.

Mutta kuten Hanna Jensenille tuossa artikkelissa, josta lupaukseni sai viimeisen pontensa, ennustan minullekin käyvän niin, että alan ennen pitkää ostella hysteerisesti jotain muuta kuin vaatteita, kenkiä tai laukkuja. En vielä tiedä, mihin ostamisentarpeeni kohdistuu, mutta mitä todennäköisimmin se on jotakin yhtä turhaa kuin suurin osa ylitsepursuavan vaatekaappini sisällöstä.

Tämä opittu tarve ostaa kuulemma johtuu siitä, että olemme hypänneet hedonistiseen oravanpyörään (engl. hedonistic treadmill), jossa ostokset tuottavat hetkellistä mutta nopeasti häilyvää mielihyvää. Mielihyvän ja voitontunteen hetkellisyyden vuoksi kuluttaja ostaa kohta lisää, etsii epätoivoisesti täydellistä ostosta. Törmäsin tähän teoriaan aloittaessani tätä tammikuista aamua (kuten viime vuonnakin, tänä vuonna on kertauksen paikka) kirjan nimeltä Do Good Lives Have to Cost the Earth? parissa. (Kirjoitan siitä lisää myöhemmin, mutta nopea kommentti on, että jos on kiinnostunut ympäristöasioista, tuohon kirjaan kannattaa tutustua.)

En epäile, ettenkö olisi juossut hedonistisessa oravanpyörässä kieli vyön alla jo vuosikausia. Mutta sen sijaan että nyt kieltäisin itseltäni ostamisen kokonaan odotan enemmänkin mielenkiinnolla sitä, minkälaisia seurauksia vaatekaapin lisäsisällön hankkimisesta kieltäytymisellä on -- toistaiseksi ei kuitenkaan, se mainittakoon, vielä mitään.

Ei edes pientä kutinaa kämmenpohjissa, sitä syyhyävää tunnetta joka tulee, kun ajattelee sitä, mitä seuraavaksi aikoo ostaa, sitä mitä ehdottomasti, juuri nyt, tarvitsee.