lauantain listat

Kuun alussa mainitsin kirjan nimeltä Do Good Lives Have to Cost the Earth, ja lupailin silloin kirjoittavani kirjasta joskus vähän enemmän. Sen uudelleenlukeminen on kuitenkin nyt vähän jäänyt, kun jäin totaalisesti koukkuun joululahjaksi saamaani Siri Hustvedin kirjaan Kaikki mitä rakastin -- en voi ymmärtää, miksen ole lukenut sitä aiemmin!

Tuon ensiksi mainitun luin kuitenkin jo puolitoista vuotta sitten, ja mielellään sen lukee uudelleenkin, niin loistava kirja se on. Siinä pohditaan ympäristöasioita ja ekologisempaa elämäntapaa monelta kantilta; se sisältää paitsi kivoja konkreettisia faktoja (tiesittekö esimerkiksi, että tammikuun kolmanteen mennessä keskivertobrittiperhe on kuluttanut yhtä paljon luonnonvaroja kuin kymmenhenkinen tansanialaisperhe vuodessa?) myös toinen toistaan mielenkiintoisempia visioita siitä, millainen ekologisempaan elämäntapaan heittäytynyt länsimaalainen yhteiskunta voisi olla.

Kirjan pääviesti on, että ekologisia valintoja ja ympäristöystävällisempää elämäntapaa ei pitäisi ajatella luopumisena ja sen kannalta mitä menettää, vaan sen mitä hyvää niistä seuraa. Tätä miettiessäni tulin ajatelleeksi, että vaikka itse ajattelenkin autottomuuttamme ja ostolakkoani lähes pelkästään positiivisesti, tänne niistä tulee lähinnä valitettua. Niinpä päätin lauantain kunniaksi kirjoittaa kaksi hyvää listaa.


Hyvää autottomuudessa:
- Suorat säästöt ovat valtavat. Laskin, että säästämme paitsi polttoaine- ja korjauskuluissa, myös vakuutuksissa ja veroissa noin 400 euroa kuussa. Olemme toki ajaneet autolla paljon enemmän kuin tarvis on ollut, joten polttoainekulumme olivat melkoiset, mutta silti. Neljä sataa on aika paljon.
- Lisäksi kertyy välillisiä säästöjä. Esimerkiksi joulukuun ruokaostoksemme (joulusta huolimatta!) olivat pari sataa euroa pienemmät kuin keskiverto-ostoksemme edellisen puolen vuoden aikana. Ostoksia on ollut pakko järkeistää koska a) kauppaan ei tule lähdettyä jokaisen pikku asian tai mieliteon vuoksi, ja b) pyörällä tai käsin ei saa tuotua kotiin kerralla kovin suurta määrää ostoksia.
- Edellisen seurauksena meillä menee vähemmän ruokaa roskiin (!!!) kuin ennen. Koska kauppaan ei tule niin helposti lähdetyksi, on syötävä sitä, mitä kotona on. Myös viikon ruokalista tulee suunniteltua tarkemmin jo etukäteen, koska kaupasta ei pysty kantamaan kotiin kaikkea, mitä mieleen juolahtaa.
- Olemme myös huomanneet, mitä kulutamme kohtuuttomasti. Esimerkiksi kahvia saattaa mennä neljä pakettia viikossa, ja nyt kun asia on huomattu, olemme myös tehneet pieniä muutoksia kahvinjuontimme suhteen.
- Kaikenlaisen hupiajelun (ja myös hyötyajelun) loputtua tulee liikuttua ja ulkoiltua enemmän, sekä kaupassa käymisen ja asioiden hoitamisen vuoksi että muuten vaan.
- Koska liikumme hitaasti, lapsi ehtii havainnoida ympäristöään enemmän kuin auton kyydistä. Voi että, miten hän nauttii kärryillä kulkemisesta, ja pulkkailusta vielä enemmän!
- Löydämme uusia paikkoja, kun emme suhauta nopeasti pisteestä a pisteeseen b. Havainnoimme enemmän ympäristöä, näemme kaunista, löydämme paremman ruokakaupan, sen sellaista.
- Nyt kun junat ovat kulkeneet aikataulussa, mies on yliopistolta tullessaan virkeä ja hyväntuulinen. Ei enää lähes-rattiin-nukahtamisia aamuisin, eikä tippaakaan road ragea, valitusta hulluista, joita tielle päästetään.
- Olemme enemmän kotona kuin aiemmin. Ei niin, että miehen kanssa vuorottelisimme lapsen hoidossa, kun kumpikin vuorotellen käy milloin missäkin (tämä on loppunut melkein kokonaan). Olemme kotona yhdessä, teemme kotijuttuja, eikä meillä yhtäkkiä ole kiire minnekään.
- Lapsi oppii ekologisuudesta jo pienenä. Ennen pitkää nimittäin koittaa se aika, kun hän ymmärtää kysyä, miksi meillä ei ole autoa, vaikka kaikilla muilla on. Lisäksi hän oppii pienestä pitäen liikkumaan ja ulkoilemaan enemmän kuin hän tekisi jos meillä olisi auto. Nykylapset kun kuulemma ovat tosi huonossa kunnossa, se käy ilmi esimerkiksi koulun liikuntatunneilla.



Hyvää vaatteidenostolakossa:
- Katson omaa vaatekaappiani uusin silmin. Löydän sieltä vaatteita, joita en tiennyt olevan olemassakaan, ja käytän valikoimaa laajemmin nyt kun olen huomannut, miten laaja se todellisuudessa on.
- Edellisen seurauksena pyykkään harvemmin. Kun olen ottanut koko valikoiman käyttöön, huomaan yhtäkkiä, että minun vaatteideni takia pyykkiä ei itse asiassa tarvitsisi pestä kuin pari kertaa kuussa. (Nyt pesen sukkani ja alusvaatteeni miehen tai lapsen pyykkien seassa, ja noin kerran kuussa muita vaatteitani.)
- Huomaan myös katsovani lehtien muotikuvia uusin silmin, ei tuotekatalogeina vaan tyylioppaina. Ennen katsoin, että kappas, tuollaisen voisin ostaa. Nykyään, että kappas, voisihan sen noinkin pukea.
- Ostolakko motivoi liikkumaan enemmän ja herkuttelemaan vähemmän, sillä suurin osa vaatteistani on tällä hetkellä (niin kauan kun en pääse näistä raskauden myötä tulleista senteistä eroon) pienempiä kuin minä. Ehkä jo kesällä mahdun kaikkiin farkkuihini (niitä on noin kymmenen paria...) enkä vain kolmiin! Tätä on muuten todellakin syytä toivoa, mikäli päätän palata syksyllä töihin, sillä suurin osa "siisteistä" vaatteistani on tällä hetkellä 2 numeroa liian pieniä...
- Ostolakossa ollessaan huomaa myös vaatekaapin turhuudet. Konkreettisin esimerkki tästä on se, että kun aiemmin viikolla surin lenkkikenkien puutetta, aloin samalla myös miettiä, että ainakin ne, ne ja ne saapikkaat voisin kevyesti vaihtaa hyviin lenkkikenkiin!
- Luultavasti ostolakko muuttaa kulutustottumuksiani myös jatkossa, kun huomaan, etten oikeasti tarvitse kaikkea uutta. Ainakin ehkä-vaatteita tulee varmasti ostettua vähemmän.
- Selvää on, että tästäkin tulee säästöä. Säästön määrä tietysti riippuu aiemmasta kulutuksesta, minulla se on n. 1000 euroa vuodessa... Huomaan muuten selailevani erilaisia matkaoppaita ja kuvakirjoja ajatellen, että ehkä kaiken tämän säästön ansiosta voimme lähteä syksyllä jollekin matkalle, sillä olemme puhuneet siitä kauan. Tosin ulkomaan matkailu ei ole mikään ekoteko, enkä toisaalta uskokaan, että meillä olisi siihen varaa. Mutta kotimaassakin on onneksi paljon nähtävää.


Säästöstä puheen ollen, energiapolitiikkamme on alkanut tuottaa selvää tulosta, marras-joulukuun sähkölasku oli n. 250 euroa pienempi kuin viime vuonna samaan aikaan. (Se olisi vielä pienempi, ellemme lämmittäisi paria huonetta ylimääräisillä sähköpattereilla lapsen takia.) Eläköön kerrospukeutuminen ja villasukat!